Tekijä: Janita

Valmistuttuani de-armouring hoitajaksi olen jatkanut opiskelujani naisen genitaalialueen parissa. Meillä on ollut itseorganisoitunut ryhmä naisia opiskelemassa vulvallisuutta kehon ja nautinnon äärellä. Olemme ohjanneet toisillemme oppimiamme harjoituksia mm. Kim Anamilta, Layla Martinilta ja Carly Raelta. Kokeillessamme erilaisia tapoja lähestyä omaa kehoamme olemme löytäneet itselle sopivimmat. Omista kokemuksista jakaminen toisille vulvallisille on auttanut merkittävästi myös oman häpeän ja seksuaalisten haasteiden kohtaamista lempeydellä. Olemme kertoneet menneistä kokemuksista miesten kanssa ja kehitysmatkastamme kuinka voida paremmin kokonaisvaltaisesti oman seksuaalisuutemme kanssa.

Viimeisimmässä online-tapaamisessa kertasimme vulvan anatomiaa ja jatkoimme siitä käytännön harjoitteluun. Koen, että juuri tämän herkän ja pyhän alueen hoitajana on merkittävää olla omalle vulvalleen läsnä ja osata koskea sitä kunnioittavasti ja hoitavasti, jos aion tehdä tätä työtä muiden naisten pyhyyden äärellä. Koin jälleen itselle tehtävän hoidon inspiroivana omaan työhöni, sillä saan koko ajan lisää tietoa oman kosketukseni kautta omalta keholtani.

Vulvan ympäröimä faskia eli sidekudos on useilla hyvin arka ja kireä. Hoitaessa tätä aluetta, vapautuu myös vulvan kudos pehmeyteen, jonka myötä mahdollistuu myös virtaavampi nautinto oman kehon äärellä. Kokonaisuudessaan ulkoisia alueita hoidettaessa valmistamme vaginaa olemaan vastaanottavaisempi kosketukselle syvemmässä rentoutumisen tilassa. Näinhän se toimii myös seksissä. Mitä mehukkaampi ja valmiimpi olemme ottamaan vastaan sisäistä kosketusta, sitä pitkäkestoisempaa ja syvempää nautinto on koko keholle.

Vulva ja vagina voi hyvin, kun kudos on pehmeä, pullea, joustava ja kostea. Jos emme ole kohdistaneet näille alueille rakastavaa, säännöllistä ja nautinnollista huomiota, ne kuivuvat ja kiristyvät. On mahdollista hoitaa myös erilaisia kipuoireita vastaanottavaisemmiksi. Esimerkiksi vulvodyniakipu on hoidettavissa niin ettei tarvitse enää kokea jännitystä kivusta.

Olen itse monesti pakottanut itseäni seksiin liian nopeasti, mistä on jäänyt kudosvauriota ja varsinkin sisäisiä tunnetukoksia. Näitä hoitamalla olen rentoutunut, saanut lisättyä nautintoa ja oppinut kuuntelemaan vulvani todellista halua ja sen rajoja. Ymmärrän myös millainen kosketus ei ole enää tervetullutta edes itseltäni, tätä aluetta kuuluu kunnioittaa hitaalla ja läsnäolevalla kosketuksella.

Näillä harjoituksilla on ollut iso vaikutus muuhunkin hyvinvointiin. Olen itsevarmempi ja oman arvoni tunteva. Tunnistan mitä elämässä haluan enemmän ja mistä on tarpeen luopua, jotta voin hyvin. Ilo ja myötätunto ovat perustilojani kohdatessani muita eikä huolet kiinnity ajatteluuni enää yhtä tiukasti.
Opinnot jatkuvat toivottavasti lopun elämääni! Jatkan yksilöllisten hoitojen tarjoamista kaikille sukupuolille. Lisään palveluihini online ohjauksen, jossa vulvallinen asiakas voi opetella itse hoitamaan itseä.

Neotantra painottuu seksuaalisuuden tutkimiseen, mutta se on niin paljon muutakin, mikä itseä tänäpäivänä enemmän kiinnostaa niin henkilökohtaisesti kuin ohjaajanakin. Olennaisena minulle on ollut tutkia, mitä ehdollistumia ja kaavoja olen oppinut omassa seksuaalikäyttäytymisessäni. Tantran avulla olen voinut purkaa rooleja ja kaavoja tullakseni enemmän herkkyyden ja hitauden äärelle.

• Olen voinut löytää syvempiä haluja ja tarpeita, jotka eivät täyttyneet rooleja suorittaessani.
• Olen oppinut ilmaisemaan herkän raa’an ja rehellisen haluni autenttisella tavalla.
• Olen saanut leikkiä erilaisilla energioilla itsessäni ja tutkia millä tavalla haluan aidosti muita lähestyä.

Yllättävintä on ollut, etten oikeestaan haluakaan olla niin avoin kaikille. Se kenelle todella avaan itseni, on merkityksellinen ja rakkaudellinen yhteys, jossa voin kokea luottamusta ja sellaista seksuaalienergian roihua, mikä voi syttyä rentouden ja läsnäolon kautta eikä pakotetun yliseksuaalisen itseilmaisun teennäisenä tuloksena. Seksistä on tullut mulle pyhempää.

Itselle kutkuttavinta on ollut löytää eläimellinen halu ja päästää se vapaaksi turvallisessa tilanpidossa. Olen tarvinnut rohkaisuksi sen näkyväksi tulemiselle tuomitsemattoman ja rakkaudellisen läsnäolon. Se on ollut hyvin parantava kokemus!

Seksuaalinen parantuminen on tapahtunut myös voimakkaina kehon panssarin purkauksina yhdynnän aikana. Kun olen saanut antautua ja sulaa kannatteluun, olen voinut päästää irti sen syvän ja lohduttoman itkun, joka on jäänyt kehoon esim. Rakkaudettomuuden kokemuksena lapsuudesta asti. Keho varastoi kipua vuosikymmeniksikin ja olen onnellinen siitä, miten tämä kehoherkkyys ja -viisaus on voinut tantristen harjoitteiden kautta parantua minussa.

Tantra on inhimillisyyden polku.

Rakastava ja huoltapitävä kohtaaminen ja kosketus

Mä en ollut lapsena saanut sellaista kosketusta, jossa olisin kokenut olevani turvassa ja hyväksytty. Kasvoin aikuiseksi, joka pelkäsi koskettaa ja halata. Ainoa kosketuksen muoto oli seksi, joka sekin oli suoritusta ja esiintymistä eikä kovin usein edes selvinpäin.

Löysin onnekseni itseni tantrisista työpajoista ja kokeilemasta erilaisia kosketushoitoja sen jälkeen, kun aloin ymmärtää miten traumatisoitunut ja pelokas kehomieleni oli. Aloin kuntoutua niin psyykkisellä kuin fyysisellä tasolla kohti helposti lähestyttävämpää ihmistä.

Olen saanut kuulla, että mun kanssa on helppo olla ja mulle on helppo puhua vaikeistakin asioista. Edelleen nämä sanat osuu syvälle hoivaavasti siihen menneeseen minään, joka kuvitteli olevansa kaikkea muuta.

#metoo -liike laittoi myös mussa prosessin käyntiin, jossa jouduin käymään läpi aiempaa seksuaalikäyttäytymistäni. Häpeä omasta kokemattomuudesta ja osaamattomuudesta ihmisyydessä oli suunnaton. Opettelin yhä vain enemmän tulemaan tietoiseksi millä energialla ja kosketuksella muita lähestyn. Kunnioittava, rakastava ja arvostava kosketus, jota itse olin saanut alkoi välittyä myös minun kosketukseni kautta. Katseeni kautta välittyvä hyväksyntä ja lempeys antoi muillekin luvan sulaa omassa keskeneräisyydessään. Ja edelleen opettelen, aina on tilaa pehmentyä lisää.

Ei ole mitään tärkeämpää elämässä kuin kokea vastavuoroista kohtaamista ja kosketusta, jossa unohtaa kaikki pelko maailmassa. Se on paikka, jossa voi levätä ja antautua hetkelle kokeakseen olevansa turvassa ja pidelty. Siitä paikasta käsin on mahdollista antaa syvimpienkin haavojen ja vaille jäämisen kokemusten parantua.

Tässä maailmassa ei ole aina helppo rakastaa. Ne hetket kun siinä onnistuu, tuntuu elo keveämmältä ja toiveikkaalta.

• Voisitko rakastaa edes hetken sitä kipeää osaa itsessäsi?
• Voitko antaa kivun olla sellainen kuin se on eikä vaatia itseltäsi jotain mihin et ole paremman osaamisen valossa pystynyt?
• Milloin sua on viimeksi kosketettu rakkaudella?

Harjoitellaan tätä eloa yhdessä ❤️

Toisinaan saan tunneryöpyn, jossa suru, kipu, kaipaus ja epäonnistuminen menee läpi kyynelten huuhtoessa poskia. Nyt se tuli katsoessani televisiosarjaa.

Tunneryöppy liittyy lapsen menetykseen. Se tuntuu hassulta, koska en halua lasta, mutta tuntuu kipeältä myös olla haluamatta. Kipu siitä että asiat meni tässä elämässä niin, etten halunnut kasvatuksen ja sattumusten takia omaa lasta. Kipua siitä ainoasta abortista, jonka tein. Kipua siitä, että valitsin sen jälkeen steriloida itseni. En kadu päätöksiäni, sillä tiedän että ne olivat terveyteni kannalta välttämättömiä.

Samaan aikaan se tuntuu kuin surisin jotain menneen elämän lapsien menetyksiä. Olen nähnyt useamman kuolemani menneistä elämistäni ja yhdessä niistä myös lapseni kuolivat kanssani. On ihmeellistä, että voi tuntea sen kivun niin elävänä tässä ja nyt.

Osaan kohdata kipuni lempeydellä ja antaa sen vain virrata. Muistan ensikertaa kivun kohdatessani sen olleen myös paniikin kaltaista, miksi tunnen näin, mitä ihmettä tapahtuu? Kun tunnen kehoni, pääsen tutkimaan myös sitä mistä tunnekokemukseni juontaa juurensa.

Syvälle onkin joutunut, tai päässyt, tässä tunnejuurien tutkimisessa ja odotan yhä syvenevää viisautta kumpuavan tietoisuuteeni. Jossain on se vanha viisas nainen, joka ohjaa tämän nuoren naisen elämän tutkimusmatkoja, päätöksiä miten olla ja mihin mennä. En aina usko häneen, kun en voi kuulla tai nähdä häntä selkeästi, mutta siellä hän muiden oppaideni kanssa on.

Syleilen tätäkin kipuani avautuakseni vapaudelle ja nautinnolle elämässä. Kaikki mitä nahoissani koen on osa sitä täyttä elämää, kukoistavaa ja yltäkylläistä elämää. Yritän luottaa siihen.

Jaan, koska tiedän avoimuuden kipeimmistäkin asioista helpottavan ihmisiä olemaan lähempänä toisiaan.

Rikotaan tabuja avoimuudella ihmisyydestä ❤️🙏

Viha on tukahdutettua surua.

Viha on kaltoinkohtelun kokemus.

Viha on rakkaudesta vaille jäämistä.

Vihaa ei tarvitse pelätä.

Viha on polttoaine.

Vihan alta löytyy rakkaus.

Vihan triggeröityessä on oltava integriteettiä katsoa mihin se purkaantuu. Vihan voimasta on satutettu niin itseä, läheisiä kuin materiaakin. Jos vihaa sisällään ei opi hyväksymään ja kanavoimaan oikein, se voi roiskahdella epäterveesti omaan ympäristöön.

Viha voi saada raivosiivoamaan, kirjoittamaan sanomatta jääneitä sanoja tai tekemään asioita, joita on prokrastinoinut. Nämähän on ihan hyviäkin, mutta tuutko oikeesti kohdatuksi näiden kautta? Näin purkamalla voi päästellä höyryjä, mutta silti voi jäädä olo, että se jää kehoon, jos sitä ei itsessään kohtaa ja löydä vihan juurisyitä.

Anna vihalle lupa näkyä. Viha näyttää sulle mihin sua on sattunut. Vihaa voi oppia kanavoimaan. Vihasta voi päästää irti.

Kanavoin vihaani. Katsoin itseäni peilistä ja annoin tunteen tulla näkyville. Irvistelin ja rähisin peilikuvalleni. Itkua purkaantui raivon mukana. Vihan energia lävisti koko kehoni ja murisin huutoani ulos. Kuvittelin lohikäärmeen tulta syöksevän hengityksen polttavan kaiken kivun sisältäni ja ympäriltäni. Oloni keventyi ja voimaantui.

Olin padonnut niin paljon vihaa sisääni miellyttämisen tarpeessani ja pelossani näyttää sitä ulospäin. Havainnoin, että se oli alkanut muuttua masentuneen mielialaksi. Jäädyin ennemmin, esitin erityisen rauhallista tai käänsin sen passiivisaggressiiviseen torjumiseen kuin ilmaisin haavoittuvaisesta paikasta, että minuun sattuu. Pienistä osumista oli kasvanut isompi möykky, joka oli alkanut painaa minua alaspäin. Viha oli alkanut kääntyä itseä vastaan.

Olen tantrakursseilla oppinut pitämään tilaa vihalle, kun harjoituskaveri huutaa päin kasvojani tai mätkii tyynyä edessäni. Kun olen nähnyt vihan purkauksen toisessa ja sallinut sen vain olla, voin kohdata sen itsessänikin. Olen vuorostani saanut tilan purkaukselleni. Nähdyksi tulemisen kokemus ja purkauksen jälkeen saamani rakkaudellinen kosketus ovat parantaneet haavojani, jotka ovat syvimmillään tapahtuneet lapsuudessa. Näitä taitoja voi siis harjoitella myös yhdessä!

Vihan alla on rakkaus.

Kun varaat aikaa hoidolle, ota aikaa myös palautumiselle. Oli hoito sitten millainen tahansa hieronta, de-armouringhoito tai energiahoito, keho ja mieli tarvitsevat tilaa ja aikaa palautua. Palautumisen aikana tarjoutuu tilaisuus huomata mitä muutoksia tunnet kehossasi ja varsinkin mielessäsi. Näin hoidon vaikutukset myös jatkuvat mahdollisimman pitkään.

Palautuminen on askeleen hidastamista, keskittynyttä ja nautinnollista syömistä, hiljaisuuden vaalimista ja levon mahdollistamista keholle. Läsnäoloa ja pysähtymistä. Se voi olla luovien hetkien ottamista maalisudin tai kitaran kanssa. Kirjan lukeminen, kylvystä nauttiminen tai kevyt kävely luonnossa. Pääasia on kuunnella, mitä keho juuri sillä hetkellä tarvitsee, kun astut ulos hoitohuoneesta.

Kokemuksesta tiedän sanoa, että rentoutumiseen tai kivunhoitoon tarkoitettu hoito ei pääse vaikuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla, jos ryntään hoidosta kiireellä bussilla kotiin katsomaan telkkaria. (tämä on tapahtunut useita kertoja😜) Stressi palaa kehoon, jos en anna hermostoni hengähtää ja levätä. Parasta on voida olla edes hetki yksin, jotta mielikin saa levätä kehon omassa energiassa. Tai toisen kainalon lämpöön sulaminen ja hoitokokemuksesta jakaminen voi myös auttaa integroimaan hoitokokemustasi.

Kävin voimakkaassa de-armouringhoidossa, joka on hoitomuotona yksi syvimpiä kokemiani. Palautumista ja kehomielen eheytymistä tapahtuu vielä kolmantena päivänä hoidon jälkeen, ehkä jopa viikon. Sain hoidosta resetkokemuksen, kuin olisin tyhjentynyt kaikesta kuormastani ja minulla olisi mahdollisuus valita jokainen hetki uudelleen. Mieli on tyhjä ja keho levollinen. Edellisen viikon ahdistus ja hermostuneisuus olivat poissa. Syventyessäni vuoden verran de-armouring hoitojen äärellä itseeni ja aloitettuani itse myös sen opiskelun, tunnen vaikutuksia erityisesti omaan työhöni ja rakkauselämääni. Olen ollut vapautuneempi, luottavaisempi ja elämänilo on palannut.

Kohti itselempeyttä ja terveempää kehoa ❤️

Ensi kertaa kohtasin merkittävältä, hämmentävältä ja pelottavalta tuntuvan kuoleman 10-vuotiaana parhaan ystäväni menehdyttyä tapaturmaisesti. Isovanhempien poismeno tuntui myös käsittämättömältä ja oudolta. Kuinka joku vain kuihtuu ja katoaa enkä ymmärrä miten asiaa tulisi kohdata. Kun muutama vuosi sitten isäni teki itsemurhan ja samaan aikaan kumppani sairastui leukemiaan, oli kuolema tullut jo niin lähelle, ettei jäänyt vaihtoehtoa kuin kohdata tämä elämän rajallisuus ja siihen liittyvät pelkoni.

Kuoleman pelko ja elämän pelko kulkevat käsi kädessä. Saatan pelätä antautua sille mikä kutsuu mua elämään, nauttimaan ja iloitsemaan, koska samalla pelkään tuntea jotain niin ihmeellistä ja kaunista, joka kuitenkin on katoavaista. Pelkään menettää jotain mitä en ole vielä edes saanut maistaa.

Nautinto ja ilo voivat olla myös suurempi osa elämää kuin annan niille luvan olla. Harjoittelen huomaamaan tilanteita, jolloin elämä tarjoilee kevennystä ja tilaa hengittää. Ensin mun piti huomata elämän rajallisuus ja tehdä päätös miten haluan todella elämääni viettää. Ja haluta aktiivisesti valita aina uudelleen se halu nautintoon.

Tulee haastavampia hetkiä, mutta en enää identifioi itseäni niihin. Voin antaa tilaa vaikeille tunteille, kohdata ne erilaisin metodein ja päästää niistä sitten irti. Avata silmät, mieli ja keho sille totuudelle elämän nautinnosta, joka on aina saatavilla, kun niin valitsen. Voi kuulostaa tänä marraskuisena aikana erityisen haastavalta valinnalta tehdä, mutta se on pienistä teoista kiinni. Pysähtymistä, hengittelyä, lepoa. Teekupillinen peiton alla, hidas kävely metsässä ja ilman utelias nuuhkiminen, silittelevä kosketus keholle, aamun meditointihetki. Tai kylmävesiuinti, se vasta onkin kuolemanpelon kohtaamista.

Samaan aikaan antaudun muutokselle, sisäiselle ja ulkona luonnossa tapahtuvalle kuolemalle, kun uskallan pysähtyä enemmän olemaan kuin tekemään. Tähän antautumiseen kehoni on jo oppinut rentoutumaan. Syviä tietoisia hengityksiä, kun pallea ja vatsa kiristyy. Sanat keholleni: olen turvassa. Nautinnon aalto pyyhkäisee läpi kehoni, hermostoni rauhoittuu ja hymy palaa kasvoilleni. Rauha olla tässä.

Reflektoin mennyttä kesän kulkua kiitollisena. Mitä laitoin alulle, minkä eteen tein töitä ja mitä satoa olen päässyt korjaamaan. Kaikki kivuliaat irtipäästämiset sen tiedon edessä, että asioiden on muututtava, jotta voin saavuttaa elämääni tasapainoa ja tyytyväisyyttä, ovat yhä tässä katseltavana, mutta ne eivät kirvele yhtä paljon. Surua on ja saa ollakin luopumisesta ja muutoksesta. Katse on silti eteenpäin ja vahvemmin kiinni siinä mitä ihmeellistä elämä on nyt sallinut mulle sen irtipäästön myötä.

Kun sain tilaa olla enemmän itsessäni, sain tilaa luoda elämää itseni näköiseksi. Lakkasin elämästä haaveessa ja eriarvoisessa kiinnitymisessä parisuhteeseen, jonka olosuhteet eivät mahdollistaneet elämän virtausta sellaisena kuin se luonnollisesti minussa kulkee. Lapsiarki ei sopinut sisäiselle rytmilleni ja hermostolleni. Yritin pakottaa itseäni johonkin mikä ei vain yksinkertaisesti tuntunut musta hyvältä. Olin ajautunut tähän tilanteeseen ja kuvittelin osaavani. On todella vapauttavaa todeta, että en osannut ja että voin itse päättää millaista elämää haluan elää sen sijaan, että jäisin paikalleni lamaannukseen.

Tässä kohtaa etäsuhde on mahdollistanut tilan tuntea jälleen rakkautta ja halua toista kohtaan, koska on tilaa enemmän itselle. Jos tämä muoto suhteessa ei pidemmän päälle toimisikaan, on aina mahdollista katsoa uudelleen, mihin suuntaan haluamme mennä ja millaista elämää tahdomme yksin ja yhdessä elää.

Tuntuu vahvasti siltä, että saan paljon enemmän sen myötä, kun olen uskaltanut luopua jostain mikä ei toimi mulle. Irtipäästämisen hetkillä pelottaa yksinjääminen, virheen tekeminen ja epäonnistuminen. Jopa sekoamisenpelko käy näyttäytymässä, kun oma mennyt on ollut aikoinaan hyvin epävakaa ja pelkoa täynnä. Pelot voivat näyttää tien, jota voin lähteä seuraamaan, mutta onneksi valitsin toisen tien. Valinta, vastuunottaminen ja tietoinen elämä ovat olleet mahdollisia mulle vasta tällä puolen kolmeakymmentä, ehkä vasta tänä vuonna.

Miten tälläistä sisäistä työtä voi itselleen mahdollistaa?

Vielä tarkemmin mistä mä päästin irti ja mitä sain tilalle:

Mistä päästin irti

– lähisuhde ja sen haaveet yhteisestä kodista

– lähitukiverkoston turvasta

– tutusta ympäristöstä

– ihanasta kodista

– vajaasta tunne-elämästä

– lamaannuksesta

– ilottomuudesta

Mitä sain

– vapautta olla vahvemmin itsessä ja liikkua oman virran mukaisesti

– uusia innostavia kontakteja

– syvempiä vanhoja yhteyksiä

– nautintoa kauniista ympäristöstä, metsistä ja vesistä

– vakautta ja rakkautta etäsuhteeseen siirtymisestä huolimatta

– tilaa tunnistaa vanhoja tunne- ja käyttäytymiskaavoja

Näitä taitoja pääsen harjoittamaan yhä uudelleen ja sitä harjoitusta helpottavat tantriset työpajat ja piirityöskentely sekä osallistujana että fasilitoijana. Kaiken uuden opitun arkeen integrointi on suurinta harjoitusta, etten vain juokse työpajasta toiseen. On tärkeää pystyä erottamaan mikä kaikesta tarjolla olevasta on juuri nyt oikea paikka minulle olla kannateltavana, voimaantumassa tai villiintymässä. On myös tärkeä tunnistaa onko minulla jokin päämäärä tai suunta mihin olen kulkemassa. Suunnan kirkastaminen auttaa mua keksittymään ja saamaan sen mitä tarvitsen, etten vain ajelehdi ja ahmi tapahtumia ähkyyn asti. Haluan tuntea itsessä kipinän, josta syttyä ja jota lähteä seuraamaan. Tai toisinaan jokin teema jännittää pelkoon asti, jolloin voin myös tunnistaa tarpeen kulkea pelkoa kohden vapautuakseni siitä.

• Kysy itseltäsi ja kuule vastaukset.

🌱Mitä haluat oppia itsestäsi elämässäsi?

🌱Millaista innostusta kaipaat?

🌱Mitä tarvitset juuri nyt?

🌱Missä tilanteessa voisit nähdä mahdolliseksi näiden toteutumisen?

Monista omista traumoistani eheytyneenä olen ottanut yhdeksi tehtäväkseni elämässä tuoda näkyvämmäksi omia traumaprosessejani ja näyttääkseni muille, että parantuminen on mahdollista. Haluan vähentää tabuja ja siihen auttaa ainoastaan niistä avoimesti puhuminen.

En enää surkuttele kokemiani asioita, kerron että tämmöistä on ollut ja tässä olen nyt. Voin aidosti ilmaista suruni, vihani ja katkeruuteni silloin kun ne ilmenevät ottaen tunteistani vastuun jäämättä vellomaan niihin. Häpeän kanssa tulen varmasti työskentelmään vielä pitkään, se on iso osa myös traumoista toipumisen matkaa.

Nyt haluan tuoda muille nähtäväksi lainauksia Bessel van der Kolkin kirjasta Jäljet kehossa – trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Suosittelen lukemaan koko kirjan, sen traumatarinat muiden elämistä auttaa suhteuttamaan omaa tuskaa ja samaistumaan toisiin tarinoihin. Emme ole yksin kipumme kanssa. Kirja antaa myös helpottavia selityksiä aivoissa ja mielessä tapahtuville toiminnoille, jotka helpottavat ymmärtämään trauman syntyä ja oireilua, mikä taas auttaa meitä lähtemään paranemisen polulle.

Koska työni kehohoitajana ja työpajafasilitoijana on traumojen kohtaamisen ja tunnepurkuprosessien kannattelua, koen tärkeäksi pointata näitä kohtia kirjasta.

“Trauman uhri ei voi toipua, ennen kuin hän tutustuu kehonsa tuntemuksiin ja ystävystyy niiden kanssa. Pelokas ihminen elää kehossa, joka on jatkuvasti varuillaan. Vihaiset ihmiset elävät vihaisessa kehossa. Lapsuudessaan seksuaalisesti hyväksikäytettyjen ihmisten keho on jännittynyt ja puolustautuva, kunnes he oppivat rentoutumaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi. Muuttuakseen ihmisen on tultava tietoiseksi tuntemuksistaan ja siitä, miten hänen kehonsa on vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Ruumiillinen minätietoisuus on ensimmäinen askel kohti menneisyyden hirmuvallasta vapautumista.”

Näin voit aloittaa lisäämään kehon kautta minätietoisuuttasi:

Missä tunteet, kuten viha ja suru, tuntuvat kehossa? Miltä se tuntuu?

Esimerkkejä tuntemuksista: paine, kuumuus, kylmyys, lihasjännitys, kihelmöinti, onttous, kuristava tunne

Miten hengität?

Onko kehosi avoimessa vai sulkeutuneessa asennossa?

Voitko asentoa muuttamalla muuttaa tunnetta?

Havainnoi ja huomioi.

Ravistele kehoa lopuksi päästäen irti tarkkailusta.

“Trauma vie ihmiseltä tunteen, että hän hallitsee itseään, eli itsensä johtamisen kyvyn, kuten tätä ominaisuutta kutsun tulevissa luvuissa. Toipumisessa haastavaa on saada oma kehonsa ja mielensä haltuun uudelleen, päästä oman itsensä herraksi. Se tarkoittaa vapautta tietää sen, mitä tietää, ja tuntea sen, mitä tuntee, järkyttymättä, raivostumatta, häpeämättä tai jähmettymättä. Yleensä siihen tarvitaan

1) kyky rahoittua ja keskittyä

2) kyky pysyä rauhallisena, kun mieleen tulee kuvia, ajatuksia, ääniä tai ruumiillisia tuntemuksia, jotka muistuttavat menneestä

3) kyky olla läsnä nykyhetkessä ja kanssakäymisessä ihmisten kanssa

4) kyky olla salailematta itseltään mitään, myöskään keinoja, jotka ovat auttaneet selviytymään tähän asti.

Nämä kyvyt eivät ole päämääriä, jotka tulisi saavuttaa yksi kerrallaan tietyssä järjestyksessä. Niiden oppiminen tapahtuu limittäin ja lomittain, ja jotkut niistä voivat olla toisia vaikeampia.”

Kirjasta löydät esiteltynä erilaisia menetelmiä, joiden avulla näitä päämääriä voi tavoitella.

Oireet, niiden hoito ja traumoista puhuminen

Mun traumatisoituminen oireili paljon hyökkäävyytenä ja paniikkikohtauksina, mutta myös lamaantumisena. Tämä kappale antoi mulle helpotusta ja ymmärrystä mun käytökseen, joka aiheutti mulle niin syvää häpeää, etten osannut edes puhua siitä niin että joku olisi voinut edes yrittää auttaa mua.

“Traumaattista stressiä purettaessa ydintehtävä on palauttaa järki- ja tunneaivojen välinen tasapaino, sillä vasta se mahdollistsaa omien reaktioiden ja elämän hallitsemisen. Ylivireä tai lamaantunut ihminen on joutunut “sietokyvyn ikkunansa” ulkopuolelle, joten hänen toimintakykynsä ei ole parhaimmillaan. Hän toimii reaktiivisesti ja jäsentymättömästi, ja koska hänen suodattimensa ovat epäkunnossa, äänet ja valot häiritsevät häntä ja hänen mieleensä työntyy epätoivottuja menneisyyteen liittyviä kuvia, mikä puolstaan johtaa paniikkiin tai raivokohtaukseen. Jos hän reagoi sulkeutumalla, hän lamaantuu ruumiillisesti ja henkisesti.”

“Niin kauan kuin vaalit salaisuuksia ja tukahdutat tietoa, olet sodassa itsesi kanssa. Omien ydintuntemusten piilottaminen vie tavattoman paljon energiaa, imee tyhjiin motivaation tavoitella arvokkaita päämääriä ja tekee olon ikävystyneeksi ja sulkeutuneeksi. Stressihormonit kuitenkin virtaavat kehossa edelleen, mikä aiheuttaa päänsärkyä, lihaskipuja, suoliston toiminnan ja seksuaalisuuden ongelmia ja järjenvastaista käyttäytymistä, joka tuntuu itsestä hämmentävältä ja satuttaa läheisiä. Vasta sitten, kun reaktioiden alkulähde on tunnistettu, omia tunteitaan voi pitää merkkeinä ongelmista, jotka vaativat pikaista huomiota. Sisäisen todellisuuden laiminlyönti heikentää minäkäsitystä ja identiteettiä ja tekee elämästä merkityksettömän tuntuisen.”

Kaikki kehosi pitkäaikaiset oireilut ovat trauma- ja tunneperäisiä. Meille on kehittynyt valtava määrä erilaisia kehohoitomuotoja avuksemme, joita valitettavasti usein pidetään ivallisesti suhtautuen kristallihippien huuhaahoitoina. Vaihtoehtohoitojen myötä moni traumatisoitunut (minä mukaan lukien) on saanut nopeammin apua kuin pitkä riittämätön epäsäännöllinen kunnallinen sairaanhoito pystyy auttamaan. Trauma on ennen kaikkea jumissa kehossa. Hoidon tukena sanallinen jakaminen hoitokokemuksesta antaa vielä syvemmän yhteyden nähdyksi tulemisesta. Merkittävimpiä hoitomuotoja ovat minulle olleet de-armouring, kraniosakraalihoito ja shamanistinen intuitiivinen energiahoito. Oma kouluttautumiseni yhä monipuolisemmaksi hoitajaksi on saanut inspiraation muiden hoidoista oman voinnin paranemisen myötä. Kerron mielelläni hoidoista enemmän yksityisviestitse, jos kiinnostuksesi heräsi.

Kun kokee jääneensä vaille jotakin, kun tarpeet eivät ole täyttyneet ja alkaa vertailla mitä muilla on, syntyy kateus. Kun näkee maailmaa kateuden kautta, ei osaa nähdä ja iloita niistä asioista, joita itsellä on.

Kateus valtaa koko kehon. Se on jännityksenä leuoissa, kiristyksenä vatsassa ja pinnallisuutena hengityksessä. Kasvoilla voi myös nähdä kateuden: se näyttää paheksunnalta, ärtymykseltä ja joskus jopa ylimielisyydeltä. On helppo jäädä tähän tunteeseen jumiin niin, että lisää kaunansa syvyyttä omaan pahoinvointiin asti kokien olevansa kokonaan kelpaamaton ja riittämätön.

Tunne helpottuu nimeämällä, tunnistamalla ja todistamalla sen. Tämä on kateutta. Seuraava askel onkin haastavampi, mutta teholtaan voimakas.

🌱Löydätkö kehostasi jännitystä, jossa tunnet tunteen olevan? Laita kätesi siihen ja suuntaa hengitys sinne. Jos et paikanna tunnetta kehossasi, hengittele muuten avoimessa asennossa.

🌱Anna myötätuntoa ja hyväksyntää, tämäkin saa olla.

🌱Voitko tunnistaa sieltä myös sen lapsen, joka jäi vaille huomiota, suosiota, rakkautta, kosketusta ja turvaa? Voit sanoa itsellesi: näen ja kuulen sinut lapsi.

🌱Kysy: mitä nyt tarvitset? Voitko kuulla vastauksen ja antaa lapselle mahdollisuuden saada tarpeensa täytetyksi ja näin auttaa sitä eheytymään?

Ajan myötä kateus tai mikä tahansa muu tunne, jonka kanssa tätä harjoitusta teet, alkaa laimeta ja osaat nopeammin reagoida tunteen tunnistamisessa.

Työskentely sisäisen lapsen kanssa on ollut paljon pinnalla, eikä suotta. Aikuisina me yhä käyttäydymme noiden tarpeiden täyttymättömyyden kautta. Suojaamme itseämme defensiivisyydellä, välttelyllä ja ohittamalla tarpeemme. Kun otamme vastuun itse omasta tarpeen täyttymisestä, voimme antaa itse itsellemme tai pyytää toisilta sen mitä tarvitsemme.