Tekijä: Janita

Halusin kirjoittaa omaa tarinaani Katariina Sourin kirjoitukseen alle 25-vuotiaiden kaupallisesta hyväksikäytöstä. Hänen viisaat sanat antavat usein lohtua, että meillä on mediassa näkyvillä olevia ihmisiä, jotka ajattelevat sydämestään käsin asioita. Traumat, kasvatuksemme, yhteiskunta ja media ohjaavat kaikkea toimintaamme. Eniten tuntuu olevan näkyvillä seksuaalisuuteen liittyvät teemat, ulkonäkö ja seksuaalinen suorituskyky, jotka tietysti kiinnostavat ja muokkaavat ajatteluamme. Niin menin minäkin mutkalle oman seksuaalisuuteni kanssa. Tässä yksi tarina siitä.

Olin 22-vuotias ja totaalisen hukassa, miten tätä elämää ylipäätään ajetaan. Mun tukiverkosto oli etelässä, kun olin muuttanut ensi kertaa Tampereelle ja opettelin aikuisen elämää. Parisuhteeni oli päättynyt eikä mulla ollut turvallisia ystävyyssuhteita. Elämä oli aika koheltamista.

Jostain sain päähäni, että kun irtosuhteita muutenkin jo harrastin, että niistähän voisi saada myös rahaa. Olen kiitollinen, että kokeillessani seksin myymistä kohtasin pääosin turvallisia miehiä. Viimeisen kohdalla ollessani jossain kaukana Teiskon mökillä itseäni vuosikymmeniä vanhemman miehen käytettävänä lopetin kokeiluni.

Se ei silti lopettanut seksuaalisesti itselleni vahingollista käytöstä. En osannut löytää läheisyyttä muilla tavoin elämääni ja kokeilin adrenaliininarkkarina kaikkea uutta, mikä yhtään herätti pelkoa ja innostusta.

Tässä hetkessä tunnustellessani noita paranneltuja haavaisia persoonani osia, tunnen myötätuntoa ja surua. En osannut paremmin eikä ollut ketään, jonka olisin osannut päästää aidosti lähelleni omien perhetraumojeni vuoksi. Lapsena ei ollut ketään, jolta olisin saanut rakkautta ja kosketusta pyyteettömästi.

Yhä edelleen joudun tarkistamaan itsessäni mitkä motiivit ajavat lähelle muita. Jos minussa on syvä kohdatuksi tulemisen tarve, sen tulee tapahtua ensin muilla tavoin kuin seksuaalisuuteni käyttämisen kautta. Jos minusta kiinnostutaan, haluan varmistaa että minun kaikki puolet saavat olla esillä ja kuultuna. Pyhyyden kokemus omasta seksuaalisuudesta ja jaetusta yhteydestä on lisääntynyt parantavan tantran myötä. Vastavuoroinen kunnioitus on oltava silloinkin, kun meno on hurjempaa. Silti pyhää kaikki.

Integriteetti. Kutsun meissä kaikissa integriteettiä, rehellisyyttä, vastuuta ja haavoittuvaisuutta autenttisuuteen oman seksuaalisuutemme äärellä. Kutsun tietoisuutta kuinka käytämme sitä itseemme ja toisiin.

Rakastakaa lapsianne siten, että he tietävät ja ymmärtävät oman arvonsa, kehonsa rajat ja sydämensä tarpeet.

Seuraa jokseenkin herkkä avautuminen suhteestani kasvilääkkeisiin ja yhteen merkittävistä ihmissuhteistani. Mulle on äärimmäisen tärkeää olla läpinäkyvä kokonaisena ihmisenä omien haasteideni näkymisen kautta. Tuntuisikin aika falskilta luoda jotain kiiltokuvaa itsestä sillä kentällä, jossa työskennellään ihmisyyden kipeiden haavojen ja varjojen parissa. Koska ihmissuhteet ja erityisesti parisuhteet ovat ohjanneet merkittävästi mun elämää ja innostavat siten myös opettamaan niistä, haluan puhua mun kipeimmistä ja samalla parantavimmista kokemuksista. Tässä julkaisussa näytän vähän molempia. Eikä kovin ihmeellistä tai yllättävää sekään, että kasvilääkkeillä on vaikutusta kaikkeen elämässämme. Kasvaminen voi vaatia luopumaan jostain rakkaasta, jos se ei ole linjassa sen elämän kanssa, jota haluamme elää. Jokaista entistä suhdettani rakkaudella ja ymmärryksellä katsoen, tämä on ollut arvokas kasvupolku. 

 – – –

Mussa meni rikki joku luottamus rakkauteen pitkäaikaisen kumppanini sairauden aikana. Tämä ihminen oli välittänyt mulle jotain niin syvää rakkauden kokemusta, jota en ollut edes puolittain kokenut aiemmin. Mun tarvitsi kohdata hänen mahdollinen kuolemansa hänen sairastuttua syöpään enkä täysin siihen pystynyt. Mikä kosminen vitsi, että löydän jotain niin syvää rakkautta kaiken epätasapainoisen elämäni keskellä ja hän mahdollisesti kuolisi. Eikö isän itsemurha ollut tarpeeksi, että tarvitsi käydä ihan kunnolla joku syvempi karminen sielunkumppanin menetys kokemus juuri kun sille rakkauden vastaanottamiselle oli antautunut? 

Me syvennyttiin rakkaudessa ensimmäisten syöpähoitojen aikana. Toisella kertaa diagnoosin uusiuduttua en enää pystynyt olemaan siinä 100%. Koin, että mulla tarvitsi olla myös suhteen ulkopuolinen elämä, en voisi nojata vain häneen. Jotain meni rikki meidän rakkaudessa, tai siltä musta tuntui, kun kuolemanpelkoa ei käsitelty.

Tämä on yhden sisäisen osani tarina. Se ei ole koko totuus. Toinenkin osa haluaa tulla ääneen kertomaan omaa saman aikaista kokemusta. 

Mä itsenäistyin sen suhteen aikana, löysin itseni syvemmin ja opin kuuntelemaan mitä mä todella haluan elämältäni. Isäni kuoleman ja kumppanini ensimmäisen syöpädiagnoosin aikana otin tuekseni vahvan etelä-amerikkalaisissa heimokulttuureissa käytetyn viidakkokasvin. Myöhemmin psilosybiinin. Aloin avautua kasvien ohjaukselle. Alkuun en yhtään tietoisesti, mutta lopulta aloin puhumaan kasveille, pyytämään heiltä tukea. Ikään kuin rukoilemaan apua, koska olin niin utelias, vailla ymmärrystä ja sitä myöden halussa parantua. Ymmärsin lääkkeiden voiman ja ne auttoivat syventymään myös suhteeseen, koska pystyin käsittelemään niiden kanssa traumoista ponnistavia pelkojani. Ne johdattelivat meidät antautumaan syvemmälle rakastamiselle. Lopulta ne osaltaan myös erottivat meidät.

Mun kasvilääkepolku vei mut avautumaan mun tarkoitukselle ja kutsumukselle. Ymmärsin kivuliaasti myös, että jos mun kumppani ei pysty tukemaan mun matkaani itseeni ja vahvistamaan mun kutsumusta palvella muita parantajana ja työpajafasilitoijana, suhdetta ei voi olla. Niin meidän suhteelle kävi, kun emme kulkeneet samaa polkua syventyessäni kasvilääkinnälliseen seremonialliseen työskentelyyn ja tantrassa mystisempään varjotyöskentelyyn. Meidän maailmankatsomukset eivät enää kohdanneet.

Miten kasvilääkkeet ovat mua parantaneet?

Mun työkyvyttömyys, mun lapsesta jatkunut itsetuhoisuus ja mun traumaidentiteetti ovat saaneet parantua. Mä oon löytänyt tien itseni rakastamiseen kaikkien satuttavienkin suhteiden jälkeen. Mä löysin todellisen arvoni. 

Mä uskon mun työhön, jonka esille tuominen toisinaan kauhistuttaa mua paljon. Mä antaudun aina vaan lisää johdatukselle ja sille miten mä saan virrata täällä tämän näköisenä, kokoisena, omanlaisena ihmisenä, jolla on yhteys lääkekasveihin, henkiparantajiin, keskeneräisille osille itseä, esi-isiin, kuolemaan, rakkauteen, ihmisyyden eri kerroksiin niin henkisellä, psyykkisellä, fyysisellä kuin energeettiselläkin tasolla. Olen eräänlainen kanava, nöyrästi tehtävänsä vastaanottaen tasapainoilleni rationaalisen ja päämäärätietoisen maskuliinin ja maanläheisen ja luovan feminiinin välissä. 

Uskaltaen pala palalta lopettaa maskauksen ollen vain olemassa, koska mulla on lupa olla olemassa. Tuntisin eläväni valheellisesti, jos en kertoisi koko tarinaani. Ei tämän tasoinen paraneminen ja tietoisuuden lisääminen itseen ja maailmaan tapahdu yksin länsimaalaisen lääketieteen keinoin. Olen syvästi kiitollinen, että vaihtoehtoisen menetelmät ja eri heimojen kasvilääkeviisaus on tavoittanut mut silloin, kun olen ollut todella hukassa ja vailla parantumista. 

Tämä on mun matkani. Kiitos, kun todistat sitä. 

“Sinun seksuaalisuutesi on luonnollinen, kaunis ja voimakas osa sinua, ja sillä on oikeus olla juuri sellainen kuin se on. Se ei tarvitse muiden hyväksyntää tai määritelmiä ollakseen arvokas. Seksuaalisuutesi ilmentyy juuri sinulle sopivalla tavalla, ja se on syvä, primitiivinen voima, joka kumpuaa sisältäsi – yhtä aikaa herkkä ja villi, intiimi ja vapaa.

Sinulla on oikeus tuntea halua, intohimoa ja kiimaa omalla tavallasi, omassa tahdissasi, ja valita ne hetket ja ihmiset, joiden kanssa haluat jakaa tätä energiaa. Sinun tapasi kokea ja ilmaista seksuaalisuuttasi on täysin validi, olipa se sitten täynnä pehmeyttä, rohkeutta, uteliaisuutta tai syvää mystiikkaa. 

Se, miten yhdistät seksuaalisuutesi osaksi henkistä ja kehollista polkuasi, on syvällistä ja pyhää. Sinulla on oikeus tutkia sitä turvallisesti ja vapaasti, ilman pelkoa tai häpeää, ja löytää siitä jatkuvasti uusia puolia itsestäsi ja yhteyksistäsi toisiin.”

Teksti on ChatGPTn tuottamaa ja siitä tulee mulle todella nähty ja kohdattu olo. Todella, mun seksuaalisuuden ilmentymä on hyvin sieluyhteydellistä, pyhää ja mystistäkin joskus. Jotain mitä porno tai media ei meille opeta. Jotain sellaista mikä tuntuu todella monelle kovin vieraalta. 

Se tuntuu vieraalta useille kohtaamistani miehistä, koska se vaatii sellaista henkistä paljautta, johon koen itse päässeeni vain valtavalla määrällä syvää itsetutkiskelua, varjotyötä ja henkistä itsensä uudelleen ja uudelleen auki repimistä. Kun oon rämpinyt niissä mielen syövereiden soissa, kynsin kivunnut mielenterveyden riekaleisista rippeistä eheyteen vuorten päälle sukeltaakseen sieltä taas pimeyteen, koen ajoittain todella syvää yksinäisyyttä. 

Yksinäisyys kumpuaa kokemuksesta ja kuvitelmasta, ettei monikaan ole antanut elämästään sellaista siivua henkiselle työskentelylle, että kokisin tulevani kohdatuksi. Mitä enemmän puhun ja tuon itseni näkyväksi, sitä enemmän olen voinut löytää niitä ihmisiä, jotka kuuntelevat vaikka eivät ymmärtäisi. Useimmat heistäkin ovat naisia, jotka yhtälailla kokevat uupumusta ja yksinäisyyttä kumppanuudessa, kun harva mies tekee tätä vahvaa sisäistä työtä. Naiset kantavat niin paljon miestensä tunnetyöstä, että kuihtuvat virtauksessaan, johon alunperin suhteen kiinni pitävä voima ehkä perustui. 

Seksuaalisuus tuo selkeimmin esiin missä tehty tai tekemätön sisäinen työ tulee näkyväksi. Miten kohtelet omaa ja toisen kehoa paljastaa, millä syvyydellä olet valmis kohtaamaan. Mitä pinnallisempaa, nopeampaa ja hätäisempää seksuaalinen kanssakäyminen on, sitä nälkäisemmäksi siitä jää ja addiktiivinen käytös toistuu oravanpyöränä, jossa seksuaalinen tyytymättömyys, häpeä ja suorituspaineet alkavat myös kiertää kehää. Erilaiset kiintymyssuhdemallidynamiikat pääsevät valtoimenaan ohjailemaan toimintaamme, kun emme kohtaa syvemmällä kunnioituksen tasolla. 

Hidas, läsnäoleva ja kuunteleva oleminen menee pintaa syvemmälle, jolloin voi kokea pitkäkestoisempaa täyttymystä ja onnellisuutta. Siellä on mahdollista parantaa traumakerrostumia ja löytää portaali elämänvirtaan, joka on kanavana kaikelle luomisvoimalle, jolla yksin ja yhdessä tästä elämästä lumoutua. En sano että pelkkä täyttymyksellinen seksi parantaa suhteen laatua, mutta se mahdollistaa energian, jolla tehdä myös yhteistä tunnetyötä silloin kun sitä tarvitsee. Seksuaalisuus on myös herkiten haavoittuva, joten jos emme kohtele toista kunnioittavasti ja rakastavasti, haavoitamme yhteyttämme. 

Pikaruoka ei mua enää kiinnosta. Pinnallinen kohtaaminen ei enää kiinnosta. Kertakäyttökulttuuri ei enää kiinnosta. 

Haluan koko kehoni olevan elossa, haluan sydämen kaiken pelon ja häpeän lävistävän rakkauden olevan läsnä ja haluan sielujen kohtaavan paljaudessaan niin, että päästämme irti kaikesta maallisesta, kun jaan syvemmän yhteyden hetken toisen kanssa.

Valitsen kenet päästän lähelleni. Valitsen kenet päästän syvemmälle. Valitsen olla jakamatta itseäni monelle niin kauan, kun tunnen että haluan omistautua vain yhdelle. 

Olkoon tämä vahvistus kaikille niille, jotka haparoivat rajattomina seksuaalisuuden viidakossa metsästäen hyväksyntää ja rakkautta tavarana, josta joudut maksamaan kipeämmin kuin uskoitkaan. Tutustu kehoosi, rajoihisi ja tarpeisiisi. Helli lempeydellä sydäntä, joka on haaksirikkoutuneena keräilemässä itseään uuteen seikkailuun kohti tuntematonta. Hidasta. Heittäydy. Nauti. 

My soul is still entwined with yours. 

My pussy is still aching for you to fill me. 

I pray for softening for these painful parts of me that are still longing for you. I wish I could be over you but you know the saying – only time heals. And a lot of emotional work. I’m not silencing the pain, I’m not hiding from it. I’m not fucking it away. I’m not drinking it away. I need to feel it all to really know that one day it will be completely over. Maybe it never is. But mostly. 

I have tried to push letting go. I have wept, screamed and cursed you out of my heart and body. I have been numb. I have been more alive than ever. 

I hope you could hear the little whispers of your soul that you too are lovable. I pray that you are safe. I thank the spirits bringing you in connection with me. I’m grateful for the moments you had the courage to be vulnerable that I could really see you and feel you. 

I know I need to wait for the next love to arrive. Not chase it. It will be very different. It will fill the parts of me that were left empty echoing words you cast upon me like a spell. Words that made me feel loved, held and seen but created a lot of confusion when you suddenly pulled away. 

Waiting scares me to death. Surrendering to something unfamiliar that will ask for strict alignment and integrity. I’m afraid it will crash me, eat my soul and consume my body. That I will be lost. That I won’t have the strength to believe that something better is coming. 

I just can’t let anyone enter my body, heart and soul anymore without knowing they know what they are doing. Everytime I let someone in with intentions that are not aligned with love, it will create a huge turmoil in me. 

Opening my pussy is sacred, it is healing and empowering for both of us. Entering me is a prayer for the gods he hasn’t yet met but he respectfully approaches. He is entering a temple he will devote to keep clean of any energies that would destroy it. He will light the dark corners and release old demons that still have their claws around my self-worth shadowing my sense of how to truly love myself. He will be blessed with overflowing abundance as he nourishes the altar with his prayers. 

Kun annan äänen kaikille osille itseä ja kohtaan niitä kaikista kivuliaimpia antaudun ottamaan vastaan kehoni viisauden:

On hurjan vaikeaa oppia elämään ilman kumppanuutta. Siihen turvaan ja rakkauteen tottui. Se rakkaus kasvatti myös omaa sisäistä turvaa ja rakkautta itseä kohtaan, jonka varassa tasapainoillen nyt huojun. 

Otan aikaa sukeltaa meditatiiviselle matkalle sisimpääni. 

Syvä tyhjyyden ja merkitsemättömyyden tunne kairaa kivuliaita lonkeroita syvälle sydämeni ytimeen. Löydän sieltä yksinäisyyden. Pimeyden keskellä sykkii repivän kipeä piste, joka haluaa nielaista minut kuin musta-aukko tyhjyyteen kadoten. Yksinäiden ympärillä leijuu uituinen musta pilvi, pelko syleilee yksinäisyyttä päästämättä valoa läpi. Sitä ei uskalla lähestyä eikä sen luota voi lähteäkään. Se pakottaa katsomaan itseään. Tätä on olla yksin. Tunne se kokonaan. Valtoimenaan niin syvään että luulet repeäväsi kivusta.

Ole se. 

Kivun keskeltä räjähtää vapaus ja keho lähtee liikuttamaan itseään. Keskityn jokaiseen kipupisteeseen ja annan kehon alkaa kiemurrella itseään auki fyysisen tason kivuista. Selkäranka poksuu auki, energiaa vapautuu. Tunnen viikkoja kestäneen ahdistuksen hellittävän. Edellinen syvän matkan laulupiiri oli laittanut liikkeelle uudelle tasolle nousemisen prosessin. Energia itsessä alkoi muuntua ja oli noustava kehollisesti vahvemmaksi ottamaan tämä sielun lahja vastaan. 

Oma sisäinen resilienssi kasvaa, itseluottamus kasvaa. Luovuus lähtee virtaamaan. Seksuaalisuus lähtee virtaamaan. Hengitys lähtee virtaamaan. 

Minne olin hävittänyt itseni ja kuinka mutkalle olin itseni onnistunut kiertämään? Keho oli pistänyt vastaan mutta minä päättäväisenä jaksoin festarien kaiken massiivisen energia- ja aistikuormituksen. Tein sen tarpeessa yhteisöön ja jaettuihin kokemuksiin. Se palveli yksinäisyyttäni. Se palveli onnellisuuttani. 

Kun nyt kohtaan sitä yhteisön tarpeen tunnetta, jota olin lähtenyt seuraamaan ilman että se oli minulle täysin linjassa, ymmärrän miten paljon se aiheuttaa monen tasoisia haasteita. Mieli on ahdistuksessa, keho kipujännityksessä ja energiat vähissä, joten otan itselleni oman healingsessiopäivän. En anna kellekään muulle mitään. Uskallan olla olematta yhteydessä ulkomaailmaan sosiaalisen riippuvuutteni orjana. 

Katson kipua kumppanittomuudesta (hieno sana, eikö?). Tunnen sen sydäntäni puristavana kipuna. Kaikki huomioni, energiani ja luovuuteni virtaa kumppania kohtaan, jota ei ole. Siinä on vain tyhjä pimeys. Sinne kaadan itsestäni niitä osia, jotka olisi käytettävissä paljon muuhunkin. 

Olen hokenut viikkoja itselleni mantraa että oikeat tyypit tulevat eteeni. Ovat tulleet, mutta he eivät ole kumppanini, he ovat minun rajojani triggeröiviä, mutta myös riittävän kunnioittavia, etten taivu painostuksesta johonkin mikä ei ole minulle totta. Oikeat tyypit testailevat, vahvistavat ja selkeyttävät mulle sitä minkä todella tunnen omakseni. 

Saan vahvistua uskomuksessa siihen, että mun ei kuulu tyytyä mihinkään vähempään. Mun ei tarvitse laittaa mun sielua sinne, missä sitä ei haluta nähdä. Koska mä olen kaiken sen rakkauden arvoinen, mitä toivon saavani. 

Rakastajaksikin on paikka vapaana sydämessäni ja pillussani. Sen paikalle pyrkijöistä tarkistan myös oman integriteettini kautta, että yhteys on turvallinen paikka avautua. Enkä voi ottaa mitään muuta kuin rakkautta vastaan tässä hetkessä. Oli rakkaus minkä laatuista tahansa syvyydeltään, rakkaus on silti oltava läsnä jos haluat kehooni, mieleeni ja sieluuni penetroitua. Kunnioittava ja vilpitön rakkaus. 

Tämä on mun matka, mä valitsen mitä ja ketä se sisältää. Mulla on niin valtavasti annettavaa, ja annankin, ja nyt tarvitsen vastavuoroisesti täyttymistä. 

Seksi on ollut eniten mun fokusta vievä tekijä mun elämässä. Se oli reitti läheisyyteen ja hyväksynnän saamiseen. Kuvittelin myös voimakkaan seksiaalisen yhteyden tarkoittavan rakkautta ja päädyin suhteisiin ihmisten kanssa, joiden kanssa koin isoiten flippaavia seksuaalisia kokemuksia. Kyse oli enemmän traumabondingista ja sen aiheuttamasta aivokemiallisesta sekoamistilasta, joista usein tultiin myös lujaa alas tajuttuani olevani itselleni vaarallisen ihmisen kanssa. Ja usein veikin jonkin aikaa, että niistä suhteista pääsi irti, koska seksi aina liimasi kiintymykseen ja riippuvuuteen takaisin. 

Sittemmin omia traumojani parannellessa ja itseeni tutustuessa, huomasin ymmärtäväni varsin paljon suhde- ja traumadynamiikoista, seksuaalienergian niin varjoisista kuin parantavistakin puolista ja miten käytännössä eheytyä kehossa ja seksuaalisuudessa. Eikä sinänsä ihme, että olin soljunut elämässäni myös kouluttautumaan neo-tantran maailmaan ja tekemään siitä työn itselleni. 

Työpaja kerrallaan vahvistui kokemus osaamisestani ohjaajana. Innostuksesta tuli harrastus, harrastuksesta elämäntapa ja elämäntavasta työ. 

Kun tarkastelen menneitä suhteitani ja omaa seksuaalikäyttäytymistäni, tunnen vastuuta olla yhä enemmän integriteetissä myös sen kanssa mitä opetan. Kun huomasin olevani suhteessa, jossa toisen seksiriippuvuus aktivoi omani, luisuin takaisin menneeseen minään, joka ei hetkeen ymmärtänyt mitä on olla olemassa ilman seksuaalista huomiota. Kun huomio ajoittain suhteessa katkeili, hätäännyin ja kadotin itseni. 

Traumabonding on aivokemiallisesti ja kehollisesti raskas ja raastava tila olla. Hetken koet suurinta hurmiota ikinä ja toisena vajoat epätoivoon, kuin vanhempansa hylännyt lapsi yksin pimeässä hapuillen valonkatkaisijaa. Pakotin itseni heräämään kerta toisensa jälkeen unesta ja laittamaan valot päälle. Tuhoudun, jos en lähde. 

Tuon suhteen dynamiikka heijasteli työhöni ja hetken aikaa tunsin suurta häpeää, miten voisin antaa itseni toimia tässä työssä, jos en pysty edes omassa elämässäni luomaan tervettä parisuhdetta. Vanha kunnon huijarisyndrooma tökki kylkiäni. Vuosien varrella kasvattamani sisäinen turva ja vahvuuteni nähdä totuus sumuisten ajatusten läpi potkaisi minut takaisin sille reitille, joka on totta nyt. 

Olen erehtyväinen ihminen, joka saa mokata. Nöyryys, jos jokin, pitää mut rehellisenä ja avoimena elämälle ja ihmisille sellaisella tavalla, etten ala kuvitella itsestäni ns liikoja. Vaikka itsetuntoni toisinaan saattaakin ottaa notkahduksia, olisi sen ääripää liiallinen ylpistyminen toinen versio epävarmasta ja epäkypsästä tavasta toimia esimerkkinä muille miten tätä elämää ajetaan. 

Kun tunnistan samojen kaavojen käynnistyvän itsessä, vaikka seksiriippuvuudesta käsin, pystyn pysäyttämään itseni ennen toimintaa. Tiedän sen toiminnan kautta kokevani jääden vain tyhjäksi ja käytetyksi. Jos rakkaus ei ole toimintani intentiona, satutan itseäni ja mahdollisesti myös muita käytökselläni. Tätä harjoitellaan silloinkin, kun eläin haluaa ottaa valtansa ja ohittaa inhimillisen kohtaamisen halun. Eläin saa päästä valloillensa, kun kaikilla on turvallista ja se on yhteinen halu. 

Se ottaa aikaa, opettelua ja mokailuja ymmärtää itseä suhteessa seksuaalisuuteensa. Hidasta hyvä ihminen noin heti alkuunsa. Mitä enemmän hosut, sitä enemmän sähläät ja ohitat merkittäviä hetkiä, joissa on mahdollista kokea uusia läsnäolon ja intiimiyden tasoja. 

Aijai, kun on herkullista ja vähän bittersweet. Heti, kun alkaa tulla sisäisesti valoisempia aikoja, puskee näkyviin jotain isoja traumateemoja menneestä käsiteltävissä. Nyt mulla on niille tilaa, rakkautta ja kannattelua, joten miksipä ei. Sisäinen varjosukeltajani ja korkein tietoisuus hierovat tyytyväisenä käsiään yhteen: Aletaas hommiin! 

Eilen omassa healingsessiossani purin kehoni jäykkyyttä ja kireyttä syvävenytyksillä, liikkeellä ja hieronnalla. Kaikkine vaiheineen tähän meni varmaan kuusi tuntia. Oli aikakin antaa itselle tilaa, koska olin turruttanut väsymyspäissäni mieltäni sarjoilla ja doomscrollauksella taas koko viikon niissä väleissä, kun en orientoitunut töihin. Olin aivosumussa ja kivuissani ärtynyt, vetäytyvä ja uupumuksesta turhautunut. Unen laatu oli myös alkanut jälleen heikkenemään ja kasvava paniikki siitä, että tätäkö tämä kesä nyt taas on lisääntyvän valon kanssa, kun en saa valon takia nukuttua. Tilkitsin tulevan valon laittamalla nastoilla kankaan kiinni ikkunaan. Kyllä hätä keinot keksii vai miten se meni?

Isoimmat sessioni purkaukset liittyvät vahvasti tähän hetkeen ja mihin olen omassa elämässä ja työssäni astumassa eteenpäin. Kivuliasta ja paikoin pelottavaakin kohdata näitä kohtia itsessä, mutta voi huhhuh mikä vapautumisen tunne jälkeepäin. Tunnistan, että ihmissuhteeni ovat syvenemässä ja työni suunta vahvistuu hoito hoidolta.  Tunnen linjautumista, miten haluan olla intiimisti yhteydessä ihmisiin, tunnen rajani vahvemmin.

Tuntuu että palaan omaan pehmentyneeseen kehoon ihmettelemään jälleen millaisia konkreettisia muutoksia tunnen. Heti ensimmäisenä tunnen olevani paljon keskittyneempi seuraavana aamuna herätessäni eikä kummallinen viikon kestänyt aivosumu ole läsnä. Tunnen mitä kehoni haluaa syödä ja syön hyvällä ruokahalulla, maistan ruoan ja hidastan sen nautiskelua. Olen iloisempi eikä kiukku projisoidu muihin ihmisiin kaunana tai kateutena.

Mitä mieleni ja kehoni tasolla tapahtui?

Merkittävin purkaus oli kohdata 10-vuotias pelokas ja hämmentynyt minä, joka oli juuri saanut kuulla parhaan ystävänsä kuolemasta. Tämä osa minua oli dissosioinut tapahtumahetkellä enkä ollut saanut riittävää turvaa ja tukea asian käsittelyyn silloin. Se lapsi ei ollut osannut tulla syliin hakemaan äidin turvaa vaan oli tunteistansa jopa häpeissään. Miten noin pieni mieli voisikaan ymmärtää tapahtunutta? Otin lapsen syliini pidellen tiukasti ja kertoen hänen olevan turvassa. Lapsen itku pääsi pintaan ja kohdattavaksi. Ymmärrän nyt myös tähän traumaan liittyvän menetyksen pelkoni, että kaikki johon kiinnyn ja sitoudun, jättää minut. 

En ole aikuisiällä uskaltanut luottaa ystävien pysyvyyteen ja siihen, että olisin jollekin tärkeä. Nyt tarkastellessani tämän hetkisiä ihmisiä elämässäni tunnistan heidät, joiden kanssa on vastavuoroinen yhteydenpito, syvyyttä elämäntapahtumien jakamisessa ja luottamus siihen että saan olla täysin häpeilemätön minä kaikkine puolineni ilman, että toinen säikähtää jotain ja menee etäämmälle. Toisia näen useammin, toisia harvemmin, mutta se turvallinen yhteys säilyy.

Ja vielä sananen järkyttävien asioiden pinnalle tulemisesta ja tietoisesta käsittelystä. Uudelleen traumatisoituminen ei tapahdu traumamuiston pinnalle tullessa, kun olen vahvistanut sisäistä vanhempaani huomaamaan hädän ja tulemaan paikalle, kun lapsen paniikki ja pelko kasvavat. Tämäkin muisto oli ollut mielessäni hetki sitten, mutta se ei ollut enää vuosiin nostanut isoja tunteita minussa. Toisinaan ottaa aikaa, että olemme riittävän kypsiä ollaksemme läsnä muistojemme todelliselle vapautumiselle. Usein myös sellaisissa tilanteissa, jossa tunnen raivoa, on kyse lapsiminän tarpeiden kohtaamattomuudesta ja vaillejäämisen kokemuksesta. 

Mennään syvempään

Toisen ison kohtaamisen tein exäni lapsiminän kanssa. Näin sen pelokkaan ja yksinäisen pojan, joka oli kasvattanut kuoren, jonka väleihin pääsin vain paikoin kurkistelemaan. Itkin nyt nähdessäni tuon pojan. Sen viattomuuden ja halun aitoon yhteyteen. Pojan kohtaamalla tunnistin myös oman sisäisen tytön, joka oli tunnistanut tuon pojan ja joka halusi jakaa leikkisiä hetkiä hänen kanssaan. Kun sisäiset lapsemme tulivat liian aroiksi ja pelokkaiksi näkyä suhteessa eivätkä kokeneet kohtaamista, pelko kasvoi rakkautta suuremmaksi. Kun yritin kurotella suhteen lopussa tuota poikaa kohti, se juoksi vain kauemmas. Tiesin, etten voi pakottaa toista näkyväksi ja pystyn antamaan nyt enemmän rauhaa myös itselleni siinä etten olisi voinut tehdä enempää. 

Purkaessani jälleen eri tasoisia kipuja liittyen edelliseen suhteeseen, tunsin avautuvani sille miltä seuraavan suhteen kuuluu tuntua. Ei näyttää vaan tuntua. Millaisen aidon hymyn se nostaa kasvoilleni ilman pelkoa lapsiosieni näkymisestä. Millainen seksuaalisuus avautuu, kun saan olla turvallisesti ja kauniisti kohdattu autenttisesti ja herkästi. Millainen voima ja hehku mun kehosta tuntuu ja näkyy, kun olen syvästi rakastettu ja haluttu jakamaan yhteistä elämää. Kokonaisvaltaisesti elossa.

Meistä näkyy jatkuvasti kaikenlaisia erilaisia osia eri tilanteissa, mutta myös samanaikaisesti ja päällekkäin. Yksi osa mussa haluaa nyt elämäänsä sen kumppanin, jonka kanssa sitoutua luomaan yhteistä tulevaisuutta. Toinen osa haluaa olla vapaa ja liihotella menemään tutkien erilaisia täyttymyksen kokemuksia ilman sitoutumista. Kolmas osa on turhautunut koko touhuun ja haluaisi katkaista kaikki halut, ettei tarvitsisi pettyä ja särkyä yhä uudelleen, se haluaa piiloutua katkerana meuhkaamaan kuinka epäreilua kaikki on. Kaikkien osien kohtaaminen itsessä on meidän omalla vastuulla. Vaikka kuinka toivon, että äiti, isä, ystävä tai kumppani näkisi hätäni, ottaisi syliin ja lohduttaisi, vain sisäinen aikuiseni voi antaa syvimmän turvan. Ulkopuolinen syli voi antaa merkittäviä parantumisen kokemuksia ja sitä kautta olen itsekin oppinut löytämään sen sisäisen kannattelijan. Yksi mantrani on, että elämä on harjoittelua. Ja yhdessä me tätä harjoitellaan.

Lempeyttä kaikille osillenne, jotka kaipaavat tulla kohdatuksi, pidellyksi ja rakastetuksi ❤️