Kehoaan ja siten itseään on vaikea hyväksyä, jos se ei ole saanut kokea rakastavaa kosketusta. Jos ainoa keino saada kosketusta, on antaa kehonsa vaihtokaupassa sėksiin, luomme syviä kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden haavoja.
Platoninen, päämäärätön ja pelkästään rakkaudellinen kosketus on harvinaista. Kuvittelen, että minun tarvitsee antaa jotain vastavuoroisesti ja pelkkä vastaanottaminen tuntuu liian haavoittuvaiselta, jos arvoni perustuu siihen miten paljon annan. Opin, että vain tietyillä teoilla sain mitä tarvitsin ja muokkasin sillä itsestäni illuusion, etten olisi arvokas ilman tekojani. Kontrolloin siten elämääni. Enkä koskaan riitä.
Paitsi, että riitän. Palaamalla takaisin aitoon, viattomaan osaan itseäni, jonka arpeutuneet haavat ja suojakuoret kätkevät sisällensä, parannan haavani. Aikuisena on opeteltava antamaan tilaa sisäiselle lapselle tulla näkyväksi, jotta sen haavat voivat parantua rakastavan kohtaamisen ja kosketuksen kautta.
Kontrollissa pysyminen on helpompaa, koska takaan sillä näennäisen turvan. Pysähtyminen ja hidastaminen merkitsisi kontrollin menettämistä. Kun kaava rikkoutuu, joudun olemaan läsnä kuunnellakseni mihin omani ja toisen kehon viestit ja energia yhteyttämme kuljettaa. Nopealle, suorittavalle ja kaavoihin tottuneelle tämä merkitsee tuntematonta, joka voi tuntua liian pelottavalta antautua. Ei ole ollut helppoa, mutta vihdoin löysin itsestäni sen joka pyytää hidastamaan.
Kun suoritan elämää, työtä, ihmissuhteita ja sėksiä, kuvittelen olevani hallinnassa siitä mitä tapahtuu. Kun asiat eivät tapahdu suunnitelmien mukaan, dramatisoin tapahtumia sen sijaan että hyväksyisin ne.
Hetkittäin takerrun asioihin ja ihmisiin, koska kuvittelen niiden olevan parasta minulle. Vaikka elämänvirta yrittää viedä eteenpäin, jään paikoilleni koska pelkään muutosta, pelkään menetystä.
Kun päästän irti kaikesta, missä tunnen ettei se tuo minulle riittävästi kehon, mielen ja sielun ravintoa, rakennan uutta todellisuutta kokemuksestani omasta arvostani. Olen arvokas ja ansaitsen parempaa. Ansaitsen nauttia elämästä. Samalla annan viestin itselleni ja keholleni, että riitän enkä halua enää pelata pelejä saadakseni mitä ansaitsen vain olemalla olemassa.