Kaksivuotinen tietoinen matka itsensä rakastamiseen ilman riippuvuutta ulkoisesta validoinnista on ollut jännittävää. Se alkoi intentiosta pyytää kasvilääkettä näyttämään minulle kaiken sen pelottavan ja keskeneräisen, mitä minussa vielä on. Sen sijaan, ja ehkä juuri siksi, sainkin kokea vain rakkautta. Niitä pimeyksiä on jo kaivettu ja vellottu niin paljon, että oli aika näyttää myös se todellinen rakkauden ydin minussa.
Itsensä rakastaminen se vasta pelottavaa onkin! Kaikki se valta on minulla ja rakkaus asettaa rajoja. Tiedän miten minua rakastetaan eikä rakkauteni ole ostettavissa tai manipuloitavissa. Niin moni mennyt suhde on ollut rakkauden ja läheisyyden janoisten ihmisten luoma riippuvuussuhde toisistaan ymmärtämättä ja arvostamatta sitä ihmistä rakkauden kohteen sisällä. Riippuvuus asettaa tarpeita, että toisen tulisi olla ja käyttäytyä juuri sellaisena kuin minulle sopii tai että itse palvelen vain toisen tarpeita unohtaen itseni.
Matkan varrelle on osunut tapahtumia, jotka ovat testanneet valintojani. Välillä valinnat on tullut tehtyä pelosta käsin, koska ulkoisen rakkauden kaipuu on kasvanut suuremmaksi. Nekin valinnat ovat kasvattaneet kapasiteettiani rakastaa itseäni enemmän.
Kun tunnen kompuroivani elämässä, katson mitä voin valita muuttaa. Jos jatkuvasti valitsen tehdä jotain mihin tunnen vastustusta, teen miellyttääkseni muita tai mikä ei täysin ole linjassa elämäni tavoitteiden kanssa, luon itselleni kärsimystä. Hetkellisesti voin ottaa vastuun valinnasta ja saattaa loppuun mitä olen aloittanut, mutta toisinaan on sallittava lupa myös luopua.
Parisuhdeasiat ovat pyörineet paljon kentässäni toiveessani kohdata kumppani, jonka kanssa rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Se on saatellut minua niiden teemojen äärelle, joissa on vielä ollut keskeneräisyyttä oman arvoni kokemuksesta. Jos en koe itseäni rakastettavaksi, valitsen kumppaneita jotka heijastelevat sisäistä kokemustani.
Olisi niin helppoa ulkoistaa jollekin toiselle valta minun arvosta, mutta kokemus kertoo, että sen ulkoisen rakkauden poistuttua löydän itseni tyhjästä kuoresta ja ehtymättömästä rakkauden tarpeesta, jossa en ikinä ole tyytyväinen itseeni tai elämääni.
Nyt rakkaus minussa antaa valita rajat, joiden sisällä koen voivani jälleen avautua romanttiselle rakkaudelle toisen kanssa. Rakkaus minussa on myös paljon laajempi niin ettei sen tarvitse kiinnittyä, koska joka hetki palaan itseeni. Yhteisöllisen rakkauden juuri voimakkaasti kokeneena tiedän, etten yksin ollessanikaan ole rakkauden ulottumattomissa, kun valitsen tehdä itselleni rakkaudellisia tekoja. Tästä käsin myös muiden rakastaminen virtaa puhtaampana.
Ja saan virrattaa rakkautta myös työhöni! Valitsen tehdä työtä, jota haluan.
Kiinnostavaa tutkailla mihin tämä rakkauden tutkimusmatka minua taas vie, kun se on itsessä herännyt ja aktivoitunut. Toisinaan nälkä ottaa vallan ja alan hädässä jälleen hamuilla ulkopuolista rakkauden lähdettä. Nyt tunnen kuitenkin sen integriteetissä olevan osani, joka haluaa tarkistaa millä intentiolla lähestyn muita. Haluan antaa tilaa hitaalle rakkauden ilmentymälle.
Täällä pehmeydessä peiton alla tunnen rakkauden ympäröivän minut kuin raskas lumipeite metsän sammalet. Antaudun rakkauden syliin.
Lempeää marraskuuta. Anna vanhan kuolla, laskeutua lepoon. Nyt on aika levätä, hellittää ja hidastaa. Helli itseäsi ja läheisiäsi.