Kuoleman kanssa töissä
Ensi kertaa kohtasin merkittävältä, hämmentävältä ja pelottavalta tuntuvan kuoleman 10-vuotiaana parhaan ystäväni menehdyttyä tapaturmaisesti. Isovanhempien poismeno tuntui myös käsittämättömältä ja oudolta. Kuinka joku vain kuihtuu ja katoaa enkä ymmärrä miten asiaa tulisi kohdata. Kun muutama vuosi sitten isäni teki itsemurhan ja samaan aikaan kumppani sairastui leukemiaan, oli kuolema tullut jo niin lähelle, ettei jäänyt vaihtoehtoa kuin kohdata tämä elämän rajallisuus ja siihen liittyvät pelkoni.
Kuoleman pelko ja elämän pelko kulkevat käsi kädessä. Saatan pelätä antautua sille mikä kutsuu mua elämään, nauttimaan ja iloitsemaan, koska samalla pelkään tuntea jotain niin ihmeellistä ja kaunista, joka kuitenkin on katoavaista. Pelkään menettää jotain mitä en ole vielä edes saanut maistaa.
Nautinto ja ilo voivat olla myös suurempi osa elämää kuin annan niille luvan olla. Harjoittelen huomaamaan tilanteita, jolloin elämä tarjoilee kevennystä ja tilaa hengittää. Ensin mun piti huomata elämän rajallisuus ja tehdä päätös miten haluan todella elämääni viettää. Ja haluta aktiivisesti valita aina uudelleen se halu nautintoon.
Tulee haastavampia hetkiä, mutta en enää identifioi itseäni niihin. Voin antaa tilaa vaikeille tunteille, kohdata ne erilaisin metodein ja päästää niistä sitten irti. Avata silmät, mieli ja keho sille totuudelle elämän nautinnosta, joka on aina saatavilla, kun niin valitsen. Voi kuulostaa tänä marraskuisena aikana erityisen haastavalta valinnalta tehdä, mutta se on pienistä teoista kiinni. Pysähtymistä, hengittelyä, lepoa. Teekupillinen peiton alla, hidas kävely metsässä ja ilman utelias nuuhkiminen, silittelevä kosketus keholle, aamun meditointihetki. Tai kylmävesiuinti, se vasta onkin kuolemanpelon kohtaamista.
Samaan aikaan antaudun muutokselle, sisäiselle ja ulkona luonnossa tapahtuvalle kuolemalle, kun uskallan pysähtyä enemmän olemaan kuin tekemään. Tähän antautumiseen kehoni on jo oppinut rentoutumaan. Syviä tietoisia hengityksiä, kun pallea ja vatsa kiristyy. Sanat keholleni: olen turvassa. Nautinnon aalto pyyhkäisee läpi kehoni, hermostoni rauhoittuu ja hymy palaa kasvoilleni. Rauha olla tässä.