kehohäpeästä kehonautintoon

Saman viikon aikana voin rakastaa jumalaista ja mehukasta kehoani, mutta voin myös vihata ja halveksia sitä. Kehorakkaus on mulle ollut harvinaisempaa, mutta se on lisääntynyt merkittävästi tantran ja kehohoitojen myötä.

Muistan kun ensimmäisissä tantratyöpajoissa piti seistä muiden edessä alasti ja kertoa suhteesta omaan kehoon. Kuinka tuolloin en pitänyt jaloistani, inhosin rintojani ja ahdisti näkyä muille, mutta harjoitus jatkui rakkaudellisen huomion vastaanottamisella omalta ryhmältä. Muut naiset kehuivat ja rakastivat kosketuksella niitä kehon osia, joista itse olin kokenut häpeää. Tuosta päivästä alkaen tunnistin jalat osaksi itseä ja aloin rakastaa niitä. Oli vähän hassuakin tajuta, etten ollut kokenut yhteyttä jalkoihini, koska olin vihannut niitä. Samalla vakuutuin siitä että tantriset työpajat ovat se mitä haluan tässä elämässä lähteä kokemaan lisää. Hupsista, 8 vuotta myöhemmin olen jo tarjonnut niitä työpajoja muillekin matkana yhteyteen itseen ja muihin kanssaharjoittelijoihin.

Mulla oli vaihe, jossa häpesin kehoani. Se vaihe alkoi ala-asteella ja jatkui pitkälle. Tähän päivään asti. Pukeuduin peittäviin vaatteisiin, kun kehoni muutokset naiseksi alkoivat. Häpesin pyöristyvää vartaloani. Jossain kohtaa aikuisuudessa peitin häpeäni yliampuvalla seksikkyyden korostamisella. Koin kehoni vääränlaiseksi ja aloin laiduttaakin 12-vuotiaana. Syömishäiriöoirehdinta oli alkanut jonkin aikaa ennen tätä. Kaikki kokemani henkinen väkivalta ja kiusaaminen kotona oli saanut minut uskomaan, että minussa oli perustavan laatuisesti jotain vialla. Pahimpina aikoina rankaisin omaa kehoani myös viiltelemällä ja annoin itseäni käytettävän muiden seksuaalisuuden tyydyttämiseksi. En välittänyt siitä miten mun kehoa kohdeltiin. Kärsin siis dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä eli olin niin vakuuttunut vääränlaisuudestani, että harkitsin pitkään jopa leikkauttavani rintani ja sisemmät häpyhuuleni.

Eikä minussa koskaan ollut mitään vikaa. Edelleen on aikoja, kun huomaan inhon kasvavan sisälläni itseäni sättiväksi puheeksi. Olen muuttanut puhettani ja alkanut antaa itselleni rakastavaa kosketusta. Vaikka rintani eivät ole mediassa näkemieni kaltaiset, ovat ne silti minun kauniit, ihanat, nautintoa antavat rinnat. Olen todella tarkka siitä, millaisella intentiolla ja kosketuksella minua nykyisin lähestytään. Otan vastaan vain rakastavaa ja kunnioittavaa kosketusta, jossa pääasiana on molempien yhteinen nautinto eikä vain toisen. Koska olen tutkinut erilaisia nautinnon muotoja, joskus nautin myös kovemmista ja hieman kipeää tekevistä otteista, nekin tehdään minulle rakkaudesta ja kunnioituksesta käsin minun ehdoillani. Kun jumalainen kehoni rakastelee ja yhtyy toiseen tavalla, jossa yhteinen nautinto kuljettaa meitä hurmoksen aalloilla kehojen sulautuessa yhteen, arvosteleva mieleni hiljenee viikoiksi.

Inspiroidun seksuaalisuuden ja häpeän hoitamisen äärellä, koska olen käyttänyt niin paljon aikaa elämästäni niiden kanssa kamppailuun, minkä vuoksi kokemusasiantuntijuutta löytyy tähän ikään nähden jo valtavasti. Kun asiakas kertoo ennen hoitoa minulle kehohäpeästään, muistutan häntä siitä etten ole millään lailla tuomitsemassa häntä tai hänen kehoaan. Pyydän häntä keskittymään käsieni hyväksyvään ja hoitavaan kosketukseen. Annan kaiken rakastavan huomioni varsinkin niille kehon kohdille, josta asiakas on kertonut kokeneensa häpeää.

Keho kantaa mukanaan kaikkia niitä rumia sanoja, joita itse mielessäsi sille sanot. Keho kantaa häpeää ja syyllisyyttä, vihaa ja kaunaa. Ne voivat olla syvään juurtuneita, jopa traumaattisia kokemuksia, joihin olemme sitoneet uskomuksia itsestä. Suhdetta kehoon ja omiin uskomuksiin voi muuttaa. Puhumalla itselle kauniimmin ja hyväksyvämmin.

Olisiko aika antaa itselle kehorauha?

Olisiko aika antaa keholle rakkautta rankaisemisen sijaan?

Kysy itseltäsi: Miten voin antaa keholleni rakkautta?