top of page
Etsi
  • Writer's pictureJanita Seppälä

Isä ja sukupolvien yli kulkeva trauma

Isä ja sukupolvien yli kulkeva taakka - miten antaa anteeksi ja vapautua?


Mulle isän kasvatuksen ja vaarin käytöksen näkeminen on auttanut mua ymmärtämään itseä enemmän. Se näkeminen ja anteeksiantaminen heille on vapauttanut mua isän katkeruudesta, jota hän kantoi ja siirsi minulle. Ymmärsin ettei tää ole mun tunne lainkaan vaan se mitä isä tunsi omasta isästään.


Näen että mun isä jäi jumiin sen pikkupojan tarpeeseen oman isän kannattelusta eikä osannut ottaa vastuuta itsestään. Aina vahvat naiset kannattelivat hänen elämäänsä ja hän sai siitä merkityksen elämälleen. Kun ei ollut naista, ei ollut merkitystä. Siihen se hänen matkansakin päättyi, kun eräs vahva upea nainen sanoi ettei halua ystävyyttä kummempaa.


Mä jäin myös isän kannattelua vaille. Miten tää näkyi mun lapsuudessa niin ei saanut ilmaista mitään tunteita. Kikatus oli väärin, kyyneleet oli väärin. Sen ainoan kerran, kun näytin kyyneleeni ensimmäisen poikaystävän jätettyä mut, hän huusi minut vaihtamaan huonetta. Sama tapahtui mun kotona, kun isäpuoli hallinnoi mun tunteiden näyttämistä, vain omassa huoneessa se oli sallittua ja jouduin usein arestiin, jos näytin mitään. Mulle kasaantui lapsuusvuosien ja varhaisakuisuuden tunteet tulivuoreksi, joka purkaantui pienimmistäkin triggereistä. Häpeä omasta reagoinnista teki kieroutuneen oravanpyörän mun elämästä.


Olen niin kiitollinen että olen voinut aikuisena löytää menetelmiä ja kursseja oppiakseni purkautumaan muita tai itseä satuttamatta ja ymmärtämään, miksi tunteet eivät ole olleet hallinnassani. En saanut kotona minkäänlaista esimerkkiä eikä kukaan ole kertonut että se mitä tunnen on ok. Kiitän suuresti kaikkia heitä, jotka tekevät omaa tunnetyötään ja tuovat sen näkyville opettaen myös muita. 🙏


On surullista, että jotkut jäävät tunne-elämässään lapsen tasolle ja kasvattavat omia lapsia sillä samalla keskeneräisyydellään kyseenalaistamatta toimintaansa niin että se voisi johtaa esim anteeksipyyntöön lapselta omasta käytöksestään.


Mä olen puhdistanut niin monia asioita sukulinjastani ja tää on mulle se haastavin. Tunteista vastuunottaminen, niiden ilmaisun opettelu, anteeksipyytäminen ja kaavojen rikkominen käyttäytymisessä. Näen miten ison duunin olen jo tehnyt, kun heijastelen sisäistä kokemustani itsestäni isääni. Ihan vitun ison osan elämästäni olen omistanut tälle sisäiselle työlle, jotta voin elää iloisempaa elämää. Kiitos minä. Hyvä minä! Itseään tarvitsee juhlia, nyt voisi olla sen aika.


Arvostan suuresti heitä, jotka valitsevat vanhemmuuden ja lasten kasvatuksen osaksi elämäänsä. Lapsi nostaa kaiken keskeneräisyyden itsessä näkyviin, sen kanssa istuminen ja kasvaminen itsessään on ihan oma työnsä siinä kaiken lapsiarjen keskellä. Toivon teille lempeyttä ja keveyttä tiukkojen hetkien vastapainoksi. Kiitos isät ja äidit ❤️🙏


38 katselukertaa1 kommentti

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

I've got you

bottom of page