top of page
Etsi
  • Writer's pictureJanita Seppälä

I've got you




Jaan oman parisuhdehistoriani ja viimeaikaisten kokemustani kautta traumabondingista, koska tuntuu tärkeältä valoittaa tätä dynamiikkaa laajemmin. Traumabonding eli traumakietoutuminen on noussut pintaan puhuttaessa parisuhteista ja erityisesti suhteiden alusta. Tälläiset suhteet alkavat usein salamarakastumisella, sisältävät hurjia tunnevuoristoratoja ja saattavat loppua yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin.


Se on myös sitä kun huomaamme päätyvämme suhteeseen yhä uudelleen samankaltaisten kumppanien kanssa. Minulle sitä on ollut tunnekylmät, etäiset ja äkkipikaiset miehet, jotka muistuttivat tunneyhteydeltään isääni.


Se on myös sitä, että ihastuu ja kiintyy ihmisiin, joilla on yhtälailla ollut rankkoja elämänkokemuksia. Ikään kuin puhuisimme samaa kieltä kertoessa menneisyytemme kokemuksista, jotka ovat meitä satuttaneet ja traumatisoineet. Minua kiehtoo toisten kokema elämä ja syvyys, jossa he ovat käyneet. Samalla koen tulevani nähdyksi, kun toinen kohtaa mun vaikeat asiat ymmärryksellä. Moni kokemastamme on tarinaa, niin menneisyytemme kuin siitä ihmisestä, johon alamme luoda kiintymystunteita.


Niin tärkeää kuin onkin kertoa toiselle mistä on tulossa ja millainen on, onko ensimmäiset asiat mitä toiselle kerron traumatarinoita vai sitä kauneutta mitä elämää kohtaan koen? Mikä minussa haluaa yhteyttä ja miten sitä luon?


Halusin uskotella itselleni olevani jo pitkällä omissa traumaprosesseissa ja että tuleva kumppanuus uuden ihmisen kanssa näyttäisi minulle minusta ja elämästä enemmän nautintoa ja virtaavuutta. On se ollut paljon sitäkin, mutta ensin mun oli kuorittava kaikki se panssari siitä päältä mikä on estänyt mua ottamasta elämää vastaan. Lisäksi mulle tuli näkyviin valtavat haavat, jotka edellinen suhde oli muhun lyhyessä ajassa jättänyt.


Repiessäni itseäni auki uuden miehen antaessa rakkautta sinne mihin sitä tarvittiin, mulle tuli usein näkyväksi miten paljon olin aiemmissa suhteissani odottanut ja jopa vaatinut toiselta jotain mitä kutsuisin mun pelastamiseksi itseltäni. Takerruin toiseen odottaen, että hän veisi pahanoloni pois. Tämä mies näytti mulle itsestään ne puolet, jotka oli yhtä lailla haavoilla, mutta siitä huolimatta ne osat osasivat rakastaa.


Mussa alkoi tapahtua nopeasti muutos, joka pakotti mut katsoman erityisesti tapaani mennä uusiin suhteisiin päättömästi ja toista miellyttäen. Koska toinen osoitti kiinnostusta, koin olevani jotenkin velkaa hänelle oman rakkauteni ja seksuaalisuuteni. Hyvin jännittävä kaava, jota lähdin purkamaan tiedostaen samalla vanhan käyttäytymismallini.


Hidastin suhteemme etenemistä pitäen suhteen määrittelyn kevyeäni halussani tarkastaa mitä itse todella tältä suhteelta halusin. Halusin tarkistaa onko toisen kokema salamarakkaus minuun vastavuoroista vai vain jotain mitä kuuluu tehdä saadessani huomiota. Halusin tuntea, että kehoni yhtälailla sai mitä tarvitsi eikä vain antanut tulla otetuksi ja käytetyksi, koska se oli ohjelmointini naisena. Löysin pyyteettömän rakkauden, hyväksynnän toisen haasteisiin ja aidon halun jakaa elämää tavalla, jossa molemmilla on tilaa kasvaa ja toteuttaa itseä.


Tämä suhde on nostanut mussa pintaan valtavasti pelkoja, jotka ennen ohjailivat mun elämää. Ne pelot toisen menettämisestä, satutetuksi tulemisesta ja sekoamisesta pusertuivat voimalla pintaan. Olin viimeiset vuodet piilottanut herkimmät tunteeni jonkin kylmemmän selviytyjäkuoren alle pelossani että toinen suuttuu tai loukkaantuu niistä tai etten muuten kokenut oloani turvalliseksi ilmaista niitä.


Uuden ihmisen kanssa kaikki opeteltu tunne- ja varjotyö oli yhtäkkiä helpompaa, vaikkakin raastavaa ja pelottavaa näyttää itsensä kaikkeutensa kanssa. Jotain toisen tavassa olla läsnä oli myös erilaista ja hänen vakuuttavat sanansa tukea minua auttoivat luottamaan. "I've got you" ja "I'll support you with anything you need for you to thrive" porautui syvälle jonnekin missä tunsin, että toinen on siinä kun tarvitsen. Tunsin myös, että hän antaa tilaa minun käydä asiat läpi itse. Syli on siinä kun tarvitsen sitä.


En enää päästänyt itseäni olemaan lapsi, joka odotti vanhempaansa vaan sisäinen vahva soturinainen jo tiesi, ettei halua käyttää ihmisiä tunnemyrskyjensä kohteena. Tein voimakasta tunnepurkua kohdistaen patoutunutta vihaani ja katkeruuttani tyynyä hakkaamalla ja huutamalla. Annoin monien kerroksien surun musertaa mut. Kun kasasin itseäni uudelleen, kerroin miehelle mitä mussa tapahtui ja mitä tunteita kävin läpi. Vaikka koin että jotkin hänen tekonsa tai sanansa satuttivat mua, koin ettei mulla ollut mitään tarvetta syyllistää häntä mun tunteista. Mun tunteet oli muistoja siitä kun mua oli kohdeltu huonosti ja tämä ihminen ei tehnyt niin. Hän kunnioitti omia rajojaan ja tarpeitaan, toi ne kauniisti esille samalla kertoen rakastavansa ja arvostavansa mua. Mun tunteet olivat tyynyn hakkaamisen jälkeen neutraaleja ja toinen näki miten itse kannan itseni, jolloin hänelle jäi enemmän tilaa osoittaa vain rakkautta minua kohtaan. Hän koki turvaa tavastani olla vertikaali tunteideni kanssa eikä kohdistamalla niitä häneen.


Mä en ole ollut helppo kumppani. Voidessani huonosti kohdistin pahan oloni läheiseen. Projisoin toiseen sen sisäisen työn, mitä en ole ollut itse valmis tekemään. Odotin toiselta mun tunteista ja elämästä vastuunottamista tavoilla, jotka satuttivat toista. Vaadin toiselta vanhemmuutta, johon en ollut pyytänyt suostumusta. Kun hidastan tunteideni kokemista ja pysähdyn ennen kuin reagoin, tulen tietoisemmaksi mitä mussa tapahtuu ja mikä on oikeesti totta siinä hetkessä eikä tunnemuiston luoma kaava, joka suistaa mut pois mun keskuksesta. Näin se traumakietoituneisuus saa alkaa hengittää ja menettää otettaan siten, missä on mahdollista antautua enemmän olemaan läsnä hetkessä huomaten sen mitä kaunista ja hyvää mulla on.


I've got you - Oon tässä sua varten. Pidän susta kiinni. Voita antautua. Mä pidän susta huolta. Kuulen sua. Ymmärrän sua.


Turvallisessa parisuhteessa voimme vuoroin olla tilanpitäjiä ja hoivaajia toisillemme, mikä on syvästi parantavaa. Mitä jos tipautankin kaiken reaktiivisuuden toisen puheeseen ja vain olisin siinä ja kuuntelisin? Antaisin tilan, jossa toinen voi vain ilmaista mitä tarvitsee tulla ilmaistuksi. Kun kaikki tunnemyrsky on purettu, ottaisin toisen vain syliin palautumaan takaisin turvaan ja yhteyteen. Tämä voi olla uusi tapa toimia ja se vaatii harjoittelua. Usein toimimme kuitenkin oletuksesta, että näin toisen tulisi käyttäytyä. Jos jatkuvasti odotamme näitä laatuja toiselta sitä pyytämättä ja suostumusta kysymättä, suhde ajautuu helposti dynamiikkaan, jossa unohdamme toisemme kumppaneina. Meistä tulee toisillemme isiä ja äitejä, joita olisimme lapsena tarvinneet. Moni parisuhde hajoaa näiden vanhemmuusdynamiikkojen ottaessa vallan kiinnostuksen toiseen vähetessä.


Jos pystymme tuomaan tietoisen läsnäolon näiden tilojen vaihtelulle itsereflektoivan keskustelun lisäksi, voimme luoda turvaa ja parantavia kokemuksia suhteessamme. Tarvitsemme myös parisuhdetta ruokkivia, yhteyttä luovia ja rakkautta lisääviä hetkiä. Niille fokuksen ja ajan löytäminen on joskus haastavaa ja siksi suunnitellut treffi-illat ovat tarpeen. On ollut tärkeää huomata, ettei koko ajan pysty tai jaksa käydä emotionaalisia suhdekeskusteluja. Voi lähteä kävelylle ihmettelemään luonnon kauneutta, taidenäyttelyyn tai elokuviin jakaen omaa kokemustaan niistä toiselle tai tanssia yöhön asti muistaen mitä kaikkea ihanaa tässä suhteessa olikaan. Kaavoja rikkoakseen tarvitsee poistua mukavuusalueilta, sohvalta ja kotoa välillä saadakseen etäisyyttä siellä missä tuntee tukahduttavaa tai hukkaista oloa. Uteliaisuus ja leikkisyys voivat tulla takaisin yhä uudelleen. Niillä mä tätä elämääni koitan muistaa tutkia.


Vaikka viimeisin suhteeni jälleen alkoi hurjalla tunnevuoristoradalla, sen perusta on nyt rakennettu vahvan luottamuksen ja rakkauden varaan. Tiedämme haavamme, haasteemme ja herkkyytemme. Tutustumme koko ajan toisiimme enemmän ja luovimme suhdettamme muun elämän tueksi. Elämän tarvitsee olla muutakin kuin kietoutumista yhteen ihmiseen. Palan halusta elämää kohtaan ja sitä pääsen tutkimaan työni, ystävien ja mahdollisesti muiden tulevien suhteiden kautta. Haluan luottaa elämään ja antautua sille.


Universumi kantaa mua. Sekin sanoo mulle I've got you.


63 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page