Harvest moon - sadonkorjuun kuu

Reflektoin mennyttä kesän kulkua kiitollisena. Mitä laitoin alulle, minkä eteen tein töitä ja mitä satoa olen päässyt korjaamaan. Kaikki kivuliaat irtipäästämiset sen tiedon edessä, että asioiden on muututtava, jotta voin saavuttaa elämääni tasapainoa ja tyytyväisyyttä, ovat yhä tässä katseltavana, mutta ne eivät kirvele yhtä paljon. Surua on ja saa ollakin luopumisesta ja muutoksesta. Katse on silti eteenpäin ja vahvemmin kiinni siinä mitä ihmeellistä elämä on nyt sallinut mulle sen irtipäästön myötä. Kun sain tilaa olla enemmän itsessäni, sain tilaa luoda elämää itseni näköiseksi. Lakkasin elämästä haaveessa ja eriarvoisessa kiinnitymisessä parisuhteeseen, jonka olosuhteet eivät mahdollistaneet elämän virtausta sellaisena kuin se luonnollisesti minussa kulkee. Lapsiarki ei sopinut sisäiselle rytmilleni ja hermostolleni. Yritin pakottaa itseäni johonkin mikä ei vain yksinkertaisesti tuntunut musta hyvältä. Olin ajautunut tähän tilanteeseen ja kuvittelin osaavani. On todella vapauttavaa todeta, että en osannut ja että voin itse päättää millaista elämää haluan elää sen sijaan, että jäisin paikalleni lamaannukseen. Tässä kohtaa etäsuhde on mahdollistanut tilan tuntea jälleen rakkautta ja halua toista kohtaan, koska on tilaa enemmän itselle. Jos tämä muoto suhteessa ei pidemmän päälle toimisikaan, on aina mahdollista katsoa uudelleen, mihin suuntaan haluamme mennä ja millaista elämää tahdomme yksin ja yhdessä elää. Tuntuu vahvasti siltä, että saan paljon enemmän sen myötä, kun olen uskaltanut luopua jostain mikä ei toimi mulle. Irtipäästämisen hetkillä pelottaa yksinjääminen, virheen tekeminen ja epäonnistuminen. Jopa sekoamisenpelko käy näyttäytymässä, kun oma mennyt on ollut aikoinaan hyvin epävakaa ja pelkoa täynnä. Pelot voivat näyttää tien, jota voin lähteä seuraamaan, mutta onneksi valitsin toisen tien. Valinta, vastuunottaminen ja tietoinen elämä ovat olleet mahdollisia mulle vasta tällä puolen kolmeakymmentä, ehkä vasta tänä vuonna. Miten tälläistä sisäistä työtä voi itselleen mahdollistaa?

Vielä tarkemmin mistä mä päästin irti ja mitä sain tilalle:

Mistä päästin irti

- lähisuhde ja sen haaveet yhteisestä kodista - lähitukiverkoston turvasta - tutusta ympäristöstä - ihanasta kodista - vajaasta tunne-elämästä - lamaannuksesta - ilottomuudesta

Mitä sain - vapautta olla vahvemmin itsessä ja liikkua oman virran mukaisesti - uusia innostavia kontakteja - syvempiä vanhoja yhteyksiä - nautintoa kauniista ympäristöstä, metsistä ja vesistä - vakautta ja rakkautta etäsuhteeseen siirtymisestä huolimatta - tilaa tunnistaa vanhoja tunne- ja käyttäytymiskaavoja

Näitä taitoja pääsen harjoittamaan yhä uudelleen ja sitä harjoitusta helpottavat tantriset työpajat ja piirityöskentely sekä osallistujana että fasilitoijana. Kaiken uuden opitun arkeen integrointi on suurinta harjoitusta, etten vain juokse työpajasta toiseen. On tärkeää pystyä erottamaan mikä kaikesta tarjolla olevasta on juuri nyt oikea paikka minulle olla kannateltavana, voimaantumassa tai villiintymässä. On myös tärkeä tunnistaa onko minulla jokin päämäärä tai suunta mihin olen kulkemassa. Suunnan kirkastaminen auttaa mua keksittymään ja saamaan sen mitä tarvitsen, etten vain ajelehdi ja ahmi tapahtumia ähkyyn asti. Haluan tuntea itsessä kipinän, josta syttyä ja jota lähteä seuraamaan. Tai toisinaan jokin teema jännittää pelkoon asti, jolloin voin myös tunnistaa tarpeen kulkea pelkoa kohden vapautuakseni siitä.

• Kysy itseltäsi ja kuule vastaukset.

🌱Mitä haluat oppia itsestäsi elämässäsi?

🌱Millaista innostusta kaipaat?

🌱Mitä tarvitset juuri nyt?

🌱Missä tilanteessa voisit nähdä mahdolliseksi näiden toteutumisen?