Kipu lapsettomuudesta

Kuvassa minä 5-vuotiaana Italiassa.

Toisinaan saan tunneryöpyn, jossa suru, kipu, kaipaus ja epäonnistuminen menee läpi kyynelten huuhtoessa poskia. Nyt se tuli katsoessani televisiosarjaa.

Tunneryöppy liittyy lapsen menetykseen. Se tuntuu hassulta, koska en halua lasta, mutta tuntuu kipeältä myös olla haluamatta. Kipu siitä että asiat meni tässä elämässä niin, etten halunnut kasvatuksen ja sattumusten takia omaa lasta. Kipua siitä ainoasta abortista, jonka tein. Kipua siitä, että valitsin sen jälkeen steriloida itseni. En kadu päätöksiäni, sillä tiedän että ne olivat terveyteni kannalta välttämättömiä.

Samaan aikaan se tuntuu kuin surisin jotain menneen elämän lapsien menetyksiä. Olen nähnyt useamman kuolemani menneistä elämistäni ja yhdessä niistä myös lapseni kuolivat kanssani. On ihmeellistä, että voi tuntea sen kivun niin elävänä tässä ja nyt.

Osaan kohdata kipuni lempeydellä ja antaa sen vain virrata. Muistan ensikertaa kivun kohdatessani sen olleen myös paniikin kaltaista, miksi tunnen näin, mitä ihmettä tapahtuu? Kun tunnen kehoni, pääsen tutkimaan myös sitä mistä tunnekokemukseni juontaa juurensa.

Syvälle onkin joutunut, tai päässyt, tässä tunnejuurien tutkimisessa ja odotan yhä syvenevää viisautta kumpuavan tietoisuuteeni. Jossain on se vanha viisas nainen, joka ohjaa tämän nuoren naisen elämän tutkimusmatkoja, päätöksiä miten olla ja mihin mennä. En aina usko häneen, kun en voi kuulla tai nähdä häntä selkeästi, mutta siellä hän muiden oppaideni kanssa on.

Syleilen tätäkin kipuani avautuakseni vapaudelle ja nautinnolle elämässä. Kaikki mitä nahoissani koen on osa sitä täyttä elämää, kukoistavaa ja yltäkylläistä elämää. Yritän luottaa siihen.

Jaan, koska tiedän avoimuuden kipeimmistäkin asioista helpottavan ihmisiä olemaan lähempänä toisiaan.

Rikotaan tabuja avoimuudella ihmisyydestä ❤️🙏

Vimmattu viha

Viha on tukahdutettua surua.

Viha on kaltoinkohtelun kokemus.

Viha on rakkaudesta vaille jäämistä.

Vihaa ei tarvitse pelätä.

Viha on polttoaine.

Vihan alta löytyy rakkaus.

Vihan triggeröityessä on oltava integriteettiä katsoa mihin se purkaantuu. Vihan voimasta on satutettu niin itseä, läheisiä kuin materiaakin. Jos vihaa sisällään ei opi hyväksymään ja kanavoimaan oikein, se voi roiskahdella epäterveesti omaan ympäristöön.

Viha voi saada raivosiivoamaan, kirjoittamaan sanomatta jääneitä sanoja tai tekemään asioita, joita on prokrastinoinut. Nämähän on ihan hyviäkin, mutta tuutko oikeesti kohdatuksi näiden kautta? Näin purkamalla voi päästellä höyryjä, mutta silti voi jäädä olo, että se jää kehoon, jos sitä ei itsessään kohtaa ja löydä vihan juurisyitä.

Anna vihalle lupa näkyä. Viha näyttää sulle mihin sua on sattunut. Vihaa voi oppia kanavoimaan. Vihasta voi päästää irti.

Kanavoin vihaani. Katsoin itseäni peilistä ja annoin tunteen tulla näkyville. Irvistelin ja rähisin peilikuvalleni. Itkua purkaantui raivon mukana. Vihan energia lävisti koko kehoni ja murisin huutoani ulos. Kuvittelin lohikäärmeen tulta syöksevän hengityksen polttavan kaiken kivun sisältäni ja ympäriltäni. Oloni keventyi ja voimaantui.

Olin padonnut niin paljon vihaa sisääni miellyttämisen tarpeessani ja pelossani näyttää sitä ulospäin. Havainnoin, että se oli alkanut muuttua masentuneen mielialaksi. Jäädyin ennemmin, esitin erityisen rauhallista tai käänsin sen passiivisaggressiiviseen torjumiseen kuin ilmaisin haavoittuvaisesta paikasta, että minuun sattuu. Pienistä osumista oli kasvanut isompi möykky, joka oli alkanut painaa minua alaspäin. Viha oli alkanut kääntyä itseä vastaan.

Olen tantrakursseilla oppinut pitämään tilaa vihalle, kun harjoituskaveri huutaa päin kasvojani tai mätkii tyynyä edessäni. Kun olen nähnyt vihan purkauksen toisessa ja sallinut sen vain olla, voin kohdata sen itsessänikin. Olen vuorostani saanut tilan purkaukselleni. Nähdyksi tulemisen kokemus ja purkauksen jälkeen saamani rakkaudellinen kosketus ovat parantaneet haavojani, jotka ovat syvimmillään tapahtuneet lapsuudessa. Näitä taitoja voi siis harjoitella myös yhdessä!

Vihan alla on rakkaus.

Hoidosta palautuminen

Kun varaat aikaa hoidolle, ota aikaa myös palautumiselle. Oli hoito sitten millainen tahansa hieronta, de-armouringhoito tai energiahoito, keho ja mieli tarvitsevat tilaa ja aikaa palautua. Palautumisen aikana tarjoutuu tilaisuus huomata mitä muutoksia tunnet kehossasi ja varsinkin mielessäsi. Näin hoidon vaikutukset myös jatkuvat mahdollisimman pitkään.

Palautuminen on askeleen hidastamista, keskittynyttä ja nautinnollista syömistä, hiljaisuuden vaalimista ja levon mahdollistamista keholle. Läsnäoloa ja pysähtymistä. Se voi olla luovien hetkien ottamista maalisudin tai kitaran kanssa. Kirjan lukeminen, kylvystä nauttiminen tai kevyt kävely luonnossa. Pääasia on kuunnella, mitä keho juuri sillä hetkellä tarvitsee, kun astut ulos hoitohuoneesta.

Kokemuksesta tiedän sanoa, että rentoutumiseen tai kivunhoitoon tarkoitettu hoito ei pääse vaikuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla, jos ryntään hoidosta kiireellä bussilla kotiin katsomaan telkkaria. (tämä on tapahtunut useita kertoja😜) Stressi palaa kehoon, jos en anna hermostoni hengähtää ja levätä. Parasta on voida olla edes hetki yksin, jotta mielikin saa levätä kehon omassa energiassa. Tai toisen kainalon lämpöön sulaminen ja hoitokokemuksesta jakaminen voi myös auttaa integroimaan hoitokokemustasi.

Kävin voimakkaassa de-armouringhoidossa, joka on hoitomuotona yksi syvimpiä kokemiani. Palautumista ja kehomielen eheytymistä tapahtuu vielä kolmantena päivänä hoidon jälkeen, ehkä jopa viikon. Sain hoidosta resetkokemuksen, kuin olisin tyhjentynyt kaikesta kuormastani ja minulla olisi mahdollisuus valita jokainen hetki uudelleen. Mieli on tyhjä ja keho levollinen. Edellisen viikon ahdistus ja hermostuneisuus olivat poissa. Syventyessäni vuoden verran de-armouring hoitojen äärellä itseeni ja aloitettuani itse myös sen opiskelun, tunnen vaikutuksia erityisesti omaan työhöni ja rakkauselämääni. Olen ollut vapautuneempi, luottavaisempi ja elämänilo on palannut.

Kohti itselempeyttä ja terveempää kehoa ❤️