Elämää supistava Trauma

Trauma. Traumatietoisuus. Traumainformatiivisuus.

Paljon puhutaan nyt mediaa myöten vagushermosta, ylisukupolvisista traumoista, (keho)häpeästä ja kehoon pakkautuvista traumaattisista elämänkokemuksista. Hyvä niin. Traumaattisia kokemuksia on kaikilla ja ne jollain lailla rajoittavat tai jopa estävät elämästä sellaista elämää, jonka kokisi mielekkääksi. Tietoa on paljon saatavilla erilaisten koulutuksienkin myötä, mikä on kutsunut minutkin jälleen opiskelemaan. Mun oma kokemus on paras esimerkki tuoda näkyväksi, millainen merkitys näillä hoidoilla voi olla ihmisen psyykeen ja kehon parantumiseksi.

Myofascial Energetic Release -koulutus veti minut opiskelemaan syvemmin mihin kehon osiin tunteet ja traumat jäävät ikään kuin kiinni ja miten se on nähtävissä kehon ulkopuoleltakin. Mulle on tärkeää ymmärtää trauman syntymekanismeja ja erilaisia tapoja pitää tilaa ja hoitaa traumoja ihan vain itsenikin vuoksi. Erityisesti myös siksi, että osaan olla asiakkaalle läsnä niissä tiloissa, kun yhdessä kohtaamme traumaa hoitopöydällä.

Sattumaa tai ei, koulutuksen päätteeksi järjestettiin maailmanlaajuinen Trauma Conferens, jota kuunnellessani yhdyin seuraaviin lauseisiin oman traumapurkupolkuni kanssa:

- Traumojen kohtaaminen on sipulin kuorimista. Kerros kerrokselta tulee näkyväksi ohitettuja tunteita, päästän irti kehon kivuista ja tulen näkyvämmäksi ilman suojamekanismejani autenttisena itsenäni.

- Läsnäoloharjoitukset ja kehohoidot auttavat tutustumaan omaan kehoon. Erilaiset harjoitukset opettavat tuntemaan kehon ja ympäristön turvallisemmaksi paikaksi olla.

- Resilienssiä eli stressaavien tilanteiden sietokykyä on mahdollista oppia erilaisilla kehosäätelytavoilla joko itsereguloimalla tai yhdessä muiden avustuksella.

- Muihin itsensä vertailu on pahinta myrkkyä kehomielellesi. Tärkeintä on tunnistaa mikä on oma tapa olla ja toteuttaa itseään tässä maailmassa. Sun ei tarvii olla valmis ja kokonainen tehdäksesi sitä mitä haluat. Opit tehdessäsi. Itsemyötätunnon harjoittelu on avainasemassa, kun haluat päästää valoa sisälle pimeyttä valaisemaan.

- Tunne tunteet sanojesi takana. Huomaa looppaatko vuodesta toiseen tarinaa kivusta ja kärsimyksestä. Olisiko aika päästää irti ja tehdä tilaa jollekin ravitsevammalle? Lapsesta asti keräämme itseemme ja maailmaa kohtaan uskomuksia, jotka eivät välttämättä ole totta. Uskomuksia on mahdollista muuttaa ja sitä myöden myös kokemustasi millaisena elämän näet ja koet.

- Anna tilaa uteliaisuudelle, ilolle ja nautinnolle. Ne ovat ominaisuuksia, jotka sinulla on ollut syntymästäsi, mutta ne ovat ehkä menneet piiloon. Trauman purkaminen on sulattamisprosessi, jossa erityisesti häpeä ja syyllisyys on mahdollista pehmentää hyväksi oloksi itsestä. Lapsi, joka on syntyjään viaton ja hyvä kasvoi tuntien itsensä ja toimintansa vääräksi. On mahdollista palauttaa itseen kokemus siitä viattomuudesta ja puhtaudesta. Se on kiinni omasta halustasi palata takaisin kehoon.

- Parisuhteessa tarvitaan molempien halu kasvaa yhdessä. Siinä tulee näkyväksi kiintymyssuhdetraumamme ja selviytymisstragiamme, jotka saattavat olla rakkaudelliselle ja seksuaalisesti virtaavalla suhteelle vahingollisia. Oletko halukas tekemään töitä yhdessä ja kohtaamaan toisen lempeästi? Mitä enemmän myötätuntoa tuot, sitä turvallisemmalta suhde voi tuntua molemmista.

Trauma on synonyymi sanalle haava(wound)

- elämäntapahtuma tai tilanne, joka ylikuormittaa ihmisen kykyä selviytyä

- onnettomuus tai kehollinen vahinko

- kehityksellinen trauma

- ylisukupolvinen trauma

- väkivallan tai kaltoinkohtelun kokemus

- krooninen stressi

Traumaoireita:

- freeze/flight/fight -reaktiivisuus

- stressi

- PTSD eli traumaperäinen stressihäiriö voi esiintyä mm. painajaisina, häiritsevät muistot, keskittymiskyvyttömyys, muistihäiriöt, emotionaalinen kiinnittyminen

- tunteiden kieltäminen, poissulkeminen tai ohittaminen

- keholliset oireet: tunnottomuus, virheasennot, kivut ja sairaudet

- kehosta irtautuminen ja vieraantuminen, dissosiaatio

Trauman parantaminen kehollisin menetelmin:

- Vagushermon toimintaan tutustuminen

- Parasympaattisen hermoston aktivointiharjoitukset

- Kehon tuntemusten nimeäminen

- Hengitysharjoitukset

- Tanssi ja liike

- (Keho)terapia

- NLP

- Hoidot, jotka ovat auttaneet mua Myofascial Energetic Release, De-armouring, intuitiivinen hieronta, Lomi Lomi Nui -hoito, kraniosakraaliterapia

Traumasta puhuminen voi olla toiselle ensiaskel, missä toisella ei vielä muodostu sanoja sanottavaksi. Itse olen jatkuvan vuosien puhumisen ja tarinani toistamisen jälkeen löytänyt rauhaa ja parannusta kehon kautta. Olen oppinut sanoittamaan mitä kehossani tapahtuu, jolloin olen voinut kehohoitajan avustuksella sukeltaa siihen kohtaan kehoa, johon trauma on jäänyt pitämään minusta kiinni. Minä en pidä enää siitä kiinni, kun minun ei tarvitse identifioida itseäni tarinaani.

Häpeä kaikesta on estänyt mua prosessoimasta tai päästämästä irti traumastani. Kun sanoja ei tule tai ne on värittynyt itseä latistavilla uskomuksilla tai häpeällä, kehon kautta on ollut helpompi päästä parantumaan. Mun kehossa on ollut paljon toisaalla tunnottomuutta ja toisaalla kroonista kipua. Olen ollut herkkä dissosioimaan kehosta eli hoidon aikana mieli karkaa jonnekin muualle yhteys omaan kehoon ole voinut palata. Aktiiviset ja keholliset meditaatiot ovat merkittävästi palauttaneet mua mun tunnekehon äärelle.

Olen vahvasti kehohoitojen puolesta puhuja, ellen jopa huutaja, koska ne ikään kuin pakottavat tulemaan enemmän läsnä olevaksi hetkeen ja tuntemaan mitä kehossa todella tapahtuu. Ilman tätä omaa kokemusmatkaani en varmasti olisi voinut avata mun kykyä ja tahtotilaa tuoda tietoa ja parantavia tiloja myös muille. Tää on mun sielunkutsumukseni, mun palveluni ihmiskunnan hyväksi.

Suositeltavia kirjoja aiheesta:

Peter A. Levine: Waking the Tiger / Kun tiikeri herää

Bessel van der Kolk: The Body Keeps the Score / Jäljet kehossa

Kommentoi lisää parantavia ja kokemiasi hoitomuotoja. Suosittele myös kirjoja.

Elämännälkäinen ja tiedonjanoinen,

Janita

kipeä siskohaava

Siskoyhteys oli viimeisen Lilith -kurssin teemana. Olen avustamassa ja osallistumassa kyseiselle kurssille, jonka järjestää kollegaystävä Miia Rautio. Ymmärsin jo mennessä, että minussa yhä elää siskohaava. Ensimmäisenä tuon yhteyden on rikkonut äiti, joten samalla tulee hoivattua äitihaavaa. Ja jokaikistä haavaa, joka on syntynyt tunneyhteydellisessä ihmissuhteessa.

Mun naisiin kohdistuva haava on sellainen, joka sanoo että naisiin ei voi luottaa. Etten voi luottaa siihen, että joku nainen olisi puolellani, ottaisi minut mukaan leikkeihin, pyytäisi anteeksi, haluaisin keskustella mun kanssa auki tapahtuneen konfliktin tai kutsuisi mua juhliinsa. Selän takana puhumista, mutta ei suoraan keskustelua, valehtelua, kieroilua, manipulointia ja pelaamista. Haava toistuu ja toistuu. Lapsuudesta tähän päivään asti. Yritän nähdä mikä on oma osuuteni tapahtumiin lapsena, kehittyvänä nuorena ja nyt vastuun itsestä ottavana aikuisena.

Kaikkea tätä samaa olen tehnyt myös itse, joten en uhriudu kokemuksestani. Mutta se syvä kipu siitä, että luottamukseni on petetty eikä minulle olla rehellisiä, elää minussa. Ja se kipu estää mua luomasta niitä ravitsevia suhteita, koska pelkään jo valmiiksi torjuntaa ja pettymyksiä. Vaikka tekisin sisäisen työn ja olisin se turvallinen aikuinen ja sisko toiselle, en voi tehdä työtä toisen puolesta. Siksi naisten piirit ja kurssit on olemassa, jotta meillä on mahdollista parantaa siskohaavaamme. Onneksi olen päästänyt naisia lähelleni ja olemme vastavuoroisesti voineet osoittaa toisillemme syvempää luottamuksellista yhteyttä, jossa vaikeat hetket joidenkin naisten kanssa eivät enää luo koko todellisuutta minulle yhteydestä naisiin.

Viimeisen vuodenkin aikana on ollut korjaavia kokemuksia, joissa sain todeta että haavalla on ihan oma kielensä, jolla se oli saanut minut uskomaan jälleen menettäneeni ystävän. Aitoja ja rehellisiä kohtaamisia voi kokea vain olemalla itse sitä mitä kaipaa ja huomata ne, jotka tulevat kohti pakenemisen sijaan. Ne ovat ystäviä ne.

Lainatakseni Miian sanoja: siskoyhteys on feminiinin yhteys toiseen feminiiniin, ei siis sidonnainen mihinkään sukupuoleen, sillä tämä energia on kaikissa. Tunneyhteyden jakamista.

Mulle siskous on luottamusta vaikka pelkää. Se on kissan pöydälle nostamista ja suun avaamista vaikka pelottaa. Se on myötätuntoista kohtaamista ja uskallusta näyttää oma haavoittuvaisuutensa, omat tunteensa. Siskous kannustaa, ei arvostele tai pienennä toista.

Kiitos siskot, naiset, miehet ja muut, jotka olette olleet avoimia tunneyhteydelle.

Kiitos läsnäolosta sydämestä käsin.

Kiitos kannattelusta, kun olen tarvinnut sitä.

Kiitos, kun heijastatte näkyväksi myös minut.

kehohäpeästä kehonautintoon

Saman viikon aikana voin rakastaa jumalaista ja mehukasta kehoani, mutta voin myös vihata ja halveksia sitä. Kehorakkaus on mulle ollut harvinaisempaa, mutta se on lisääntynyt merkittävästi tantran ja kehohoitojen myötä.

Muistan kun ensimmäisissä tantratyöpajoissa piti seistä muiden edessä alasti ja kertoa suhteesta omaan kehoon. Kuinka tuolloin en pitänyt jaloistani, inhosin rintojani ja ahdisti näkyä muille, mutta harjoitus jatkui rakkaudellisen huomion vastaanottamisella omalta ryhmältä. Muut naiset kehuivat ja rakastivat kosketuksella niitä kehon osia, joista itse olin kokenut häpeää. Tuosta päivästä alkaen tunnistin jalat osaksi itseä ja aloin rakastaa niitä. Oli vähän hassuakin tajuta, etten ollut kokenut yhteyttä jalkoihini, koska olin vihannut niitä. Samalla vakuutuin siitä että tantriset työpajat ovat se mitä haluan tässä elämässä lähteä kokemaan lisää. Hupsista, 8 vuotta myöhemmin olen jo tarjonnut niitä työpajoja muillekin matkana yhteyteen itseen ja muihin kanssaharjoittelijoihin.

Mulla oli vaihe, jossa häpesin kehoani. Se vaihe alkoi ala-asteella ja jatkui pitkälle. Tähän päivään asti. Pukeuduin peittäviin vaatteisiin, kun kehoni muutokset naiseksi alkoivat. Häpesin pyöristyvää vartaloani. Jossain kohtaa aikuisuudessa peitin häpeäni yliampuvalla seksikkyyden korostamisella. Koin kehoni vääränlaiseksi ja aloin laiduttaakin 12-vuotiaana. Syömishäiriöoirehdinta oli alkanut jonkin aikaa ennen tätä. Kaikki kokemani henkinen väkivalta ja kiusaaminen kotona oli saanut minut uskomaan, että minussa oli perustavan laatuisesti jotain vialla. Pahimpina aikoina rankaisin omaa kehoani myös viiltelemällä ja annoin itseäni käytettävän muiden seksuaalisuuden tyydyttämiseksi. En välittänyt siitä miten mun kehoa kohdeltiin. Kärsin siis dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä eli olin niin vakuuttunut vääränlaisuudestani, että harkitsin pitkään jopa leikkauttavani rintani ja sisemmät häpyhuuleni.

Eikä minussa koskaan ollut mitään vikaa. Edelleen on aikoja, kun huomaan inhon kasvavan sisälläni itseäni sättiväksi puheeksi. Olen muuttanut puhettani ja alkanut antaa itselleni rakastavaa kosketusta. Vaikka rintani eivät ole mediassa näkemieni kaltaiset, ovat ne silti minun kauniit, ihanat, nautintoa antavat rinnat. Olen todella tarkka siitä, millaisella intentiolla ja kosketuksella minua nykyisin lähestytään. Otan vastaan vain rakastavaa ja kunnioittavaa kosketusta, jossa pääasiana on molempien yhteinen nautinto eikä vain toisen. Koska olen tutkinut erilaisia nautinnon muotoja, joskus nautin myös kovemmista ja hieman kipeää tekevistä otteista, nekin tehdään minulle rakkaudesta ja kunnioituksesta käsin minun ehdoillani. Kun jumalainen kehoni rakastelee ja yhtyy toiseen tavalla, jossa yhteinen nautinto kuljettaa meitä hurmoksen aalloilla kehojen sulautuessa yhteen, arvosteleva mieleni hiljenee viikoiksi.

Inspiroidun seksuaalisuuden ja häpeän hoitamisen äärellä, koska olen käyttänyt niin paljon aikaa elämästäni niiden kanssa kamppailuun, minkä vuoksi kokemusasiantuntijuutta löytyy tähän ikään nähden jo valtavasti. Kun asiakas kertoo ennen hoitoa minulle kehohäpeästään, muistutan häntä siitä etten ole millään lailla tuomitsemassa häntä tai hänen kehoaan. Pyydän häntä keskittymään käsieni hyväksyvään ja hoitavaan kosketukseen. Annan kaiken rakastavan huomioni varsinkin niille kehon kohdille, josta asiakas on kertonut kokeneensa häpeää.

Keho kantaa mukanaan kaikkia niitä rumia sanoja, joita itse mielessäsi sille sanot. Keho kantaa häpeää ja syyllisyyttä, vihaa ja kaunaa. Ne voivat olla syvään juurtuneita, jopa traumaattisia kokemuksia, joihin olemme sitoneet uskomuksia itsestä. Suhdetta kehoon ja omiin uskomuksiin voi muuttaa. Puhumalla itselle kauniimmin ja hyväksyvämmin.

Olisiko aika antaa itselle kehorauha?

Olisiko aika antaa keholle rakkautta rankaisemisen sijaan?

Kysy itseltäsi: Miten voin antaa keholleni rakkautta?