top of page



Jaan oman parisuhdehistoriani ja viimeaikaisten kokemustani kautta traumabondingista, koska tuntuu tärkeältä valoittaa tätä dynamiikkaa laajemmin. Traumabonding eli traumakietoutuminen on noussut pintaan puhuttaessa parisuhteista ja erityisesti suhteiden alusta. Tälläiset suhteet alkavat usein salamarakastumisella, sisältävät hurjia tunnevuoristoratoja ja saattavat loppua yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin.


Se on myös sitä kun huomaamme päätyvämme suhteeseen yhä uudelleen samankaltaisten kumppanien kanssa. Minulle sitä on ollut tunnekylmät, etäiset ja äkkipikaiset miehet, jotka muistuttivat tunneyhteydeltään isääni.


Se on myös sitä, että ihastuu ja kiintyy ihmisiin, joilla on yhtälailla ollut rankkoja elämänkokemuksia. Ikään kuin puhuisimme samaa kieltä kertoessa menneisyytemme kokemuksista, jotka ovat meitä satuttaneet ja traumatisoineet. Minua kiehtoo toisten kokema elämä ja syvyys, jossa he ovat käyneet. Samalla koen tulevani nähdyksi, kun toinen kohtaa mun vaikeat asiat ymmärryksellä. Moni kokemastamme on tarinaa, niin menneisyytemme kuin siitä ihmisestä, johon alamme luoda kiintymystunteita.


Niin tärkeää kuin onkin kertoa toiselle mistä on tulossa ja millainen on, onko ensimmäiset asiat mitä toiselle kerron traumatarinoita vai sitä kauneutta mitä elämää kohtaan koen? Mikä minussa haluaa yhteyttä ja miten sitä luon?


Halusin uskotella itselleni olevani jo pitkällä omissa traumaprosesseissa ja että tuleva kumppanuus uuden ihmisen kanssa näyttäisi minulle minusta ja elämästä enemmän nautintoa ja virtaavuutta. On se ollut paljon sitäkin, mutta ensin mun oli kuorittava kaikki se panssari siitä päältä mikä on estänyt mua ottamasta elämää vastaan. Lisäksi mulle tuli näkyviin valtavat haavat, jotka edellinen suhde oli muhun lyhyessä ajassa jättänyt.


Repiessäni itseäni auki uuden miehen antaessa rakkautta sinne mihin sitä tarvittiin, mulle tuli usein näkyväksi miten paljon olin aiemmissa suhteissani odottanut ja jopa vaatinut toiselta jotain mitä kutsuisin mun pelastamiseksi itseltäni. Takerruin toiseen odottaen, että hän veisi pahanoloni pois. Tämä mies näytti mulle itsestään ne puolet, jotka oli yhtä lailla haavoilla, mutta siitä huolimatta ne osat osasivat rakastaa.


Mussa alkoi tapahtua nopeasti muutos, joka pakotti mut katsoman erityisesti tapaani mennä uusiin suhteisiin päättömästi ja toista miellyttäen. Koska toinen osoitti kiinnostusta, koin olevani jotenkin velkaa hänelle oman rakkauteni ja seksuaalisuuteni. Hyvin jännittävä kaava, jota lähdin purkamaan tiedostaen samalla vanhan käyttäytymismallini.


Hidastin suhteemme etenemistä pitäen suhteen määrittelyn kevyeäni halussani tarkastaa mitä itse todella tältä suhteelta halusin. Halusin tarkistaa onko toisen kokema salamarakkaus minuun vastavuoroista vai vain jotain mitä kuuluu tehdä saadessani huomiota. Halusin tuntea, että kehoni yhtälailla sai mitä tarvitsi eikä vain antanut tulla otetuksi ja käytetyksi, koska se oli ohjelmointini naisena. Löysin pyyteettömän rakkauden, hyväksynnän toisen haasteisiin ja aidon halun jakaa elämää tavalla, jossa molemmilla on tilaa kasvaa ja toteuttaa itseä.


Tämä suhde on nostanut mussa pintaan valtavasti pelkoja, jotka ennen ohjailivat mun elämää. Ne pelot toisen menettämisestä, satutetuksi tulemisesta ja sekoamisesta pusertuivat voimalla pintaan. Olin viimeiset vuodet piilottanut herkimmät tunteeni jonkin kylmemmän selviytyjäkuoren alle pelossani että toinen suuttuu tai loukkaantuu niistä tai etten muuten kokenut oloani turvalliseksi ilmaista niitä.


Uuden ihmisen kanssa kaikki opeteltu tunne- ja varjotyö oli yhtäkkiä helpompaa, vaikkakin raastavaa ja pelottavaa näyttää itsensä kaikkeutensa kanssa. Jotain toisen tavassa olla läsnä oli myös erilaista ja hänen vakuuttavat sanansa tukea minua auttoivat luottamaan. "I've got you" ja "I'll support you with anything you need for you to thrive" porautui syvälle jonnekin missä tunsin, että toinen on siinä kun tarvitsen. Tunsin myös, että hän antaa tilaa minun käydä asiat läpi itse. Syli on siinä kun tarvitsen sitä.


En enää päästänyt itseäni olemaan lapsi, joka odotti vanhempaansa vaan sisäinen vahva soturinainen jo tiesi, ettei halua käyttää ihmisiä tunnemyrskyjensä kohteena. Tein voimakasta tunnepurkua kohdistaen patoutunutta vihaani ja katkeruuttani tyynyä hakkaamalla ja huutamalla. Annoin monien kerroksien surun musertaa mut. Kun kasasin itseäni uudelleen, kerroin miehelle mitä mussa tapahtui ja mitä tunteita kävin läpi. Vaikka koin että jotkin hänen tekonsa tai sanansa satuttivat mua, koin ettei mulla ollut mitään tarvetta syyllistää häntä mun tunteista. Mun tunteet oli muistoja siitä kun mua oli kohdeltu huonosti ja tämä ihminen ei tehnyt niin. Hän kunnioitti omia rajojaan ja tarpeitaan, toi ne kauniisti esille samalla kertoen rakastavansa ja arvostavansa mua. Mun tunteet olivat tyynyn hakkaamisen jälkeen neutraaleja ja toinen näki miten itse kannan itseni, jolloin hänelle jäi enemmän tilaa osoittaa vain rakkautta minua kohtaan. Hän koki turvaa tavastani olla vertikaali tunteideni kanssa eikä kohdistamalla niitä häneen.


Mä en ole ollut helppo kumppani. Voidessani huonosti kohdistin pahan oloni läheiseen. Projisoin toiseen sen sisäisen työn, mitä en ole ollut itse valmis tekemään. Odotin toiselta mun tunteista ja elämästä vastuunottamista tavoilla, jotka satuttivat toista. Vaadin toiselta vanhemmuutta, johon en ollut pyytänyt suostumusta. Kun hidastan tunteideni kokemista ja pysähdyn ennen kuin reagoin, tulen tietoisemmaksi mitä mussa tapahtuu ja mikä on oikeesti totta siinä hetkessä eikä tunnemuiston luoma kaava, joka suistaa mut pois mun keskuksesta. Näin se traumakietoituneisuus saa alkaa hengittää ja menettää otettaan siten, missä on mahdollista antautua enemmän olemaan läsnä hetkessä huomaten sen mitä kaunista ja hyvää mulla on.


I've got you - Oon tässä sua varten. Pidän susta kiinni. Voita antautua. Mä pidän susta huolta. Kuulen sua. Ymmärrän sua.


Turvallisessa parisuhteessa voimme vuoroin olla tilanpitäjiä ja hoivaajia toisillemme, mikä on syvästi parantavaa. Mitä jos tipautankin kaiken reaktiivisuuden toisen puheeseen ja vain olisin siinä ja kuuntelisin? Antaisin tilan, jossa toinen voi vain ilmaista mitä tarvitsee tulla ilmaistuksi. Kun kaikki tunnemyrsky on purettu, ottaisin toisen vain syliin palautumaan takaisin turvaan ja yhteyteen. Tämä voi olla uusi tapa toimia ja se vaatii harjoittelua. Usein toimimme kuitenkin oletuksesta, että näin toisen tulisi käyttäytyä. Jos jatkuvasti odotamme näitä laatuja toiselta sitä pyytämättä ja suostumusta kysymättä, suhde ajautuu helposti dynamiikkaan, jossa unohdamme toisemme kumppaneina. Meistä tulee toisillemme isiä ja äitejä, joita olisimme lapsena tarvinneet. Moni parisuhde hajoaa näiden vanhemmuusdynamiikkojen ottaessa vallan kiinnostuksen toiseen vähetessä.


Jos pystymme tuomaan tietoisen läsnäolon näiden tilojen vaihtelulle itsereflektoivan keskustelun lisäksi, voimme luoda turvaa ja parantavia kokemuksia suhteessamme. Tarvitsemme myös parisuhdetta ruokkivia, yhteyttä luovia ja rakkautta lisääviä hetkiä. Niille fokuksen ja ajan löytäminen on joskus haastavaa ja siksi suunnitellut treffi-illat ovat tarpeen. On ollut tärkeää huomata, ettei koko ajan pysty tai jaksa käydä emotionaalisia suhdekeskusteluja. Voi lähteä kävelylle ihmettelemään luonnon kauneutta, taidenäyttelyyn tai elokuviin jakaen omaa kokemustaan niistä toiselle tai tanssia yöhön asti muistaen mitä kaikkea ihanaa tässä suhteessa olikaan. Kaavoja rikkoakseen tarvitsee poistua mukavuusalueilta, sohvalta ja kotoa välillä saadakseen etäisyyttä siellä missä tuntee tukahduttavaa tai hukkaista oloa. Uteliaisuus ja leikkisyys voivat tulla takaisin yhä uudelleen. Niillä mä tätä elämääni koitan muistaa tutkia.


Vaikka viimeisin suhteeni jälleen alkoi hurjalla tunnevuoristoradalla, sen perusta on nyt rakennettu vahvan luottamuksen ja rakkauden varaan. Tiedämme haavamme, haasteemme ja herkkyytemme. Tutustumme koko ajan toisiimme enemmän ja luovimme suhdettamme muun elämän tueksi. Elämän tarvitsee olla muutakin kuin kietoutumista yhteen ihmiseen. Palan halusta elämää kohtaan ja sitä pääsen tutkimaan työni, ystävien ja mahdollisesti muiden tulevien suhteiden kautta. Haluan luottaa elämään ja antautua sille.


Universumi kantaa mua. Sekin sanoo mulle I've got you.


63 katselukertaa0 kommenttia

Miksi pyhä? Kiva sanaleikkihän se on, jos hoet sanaa pyhä, niin mitä muuta kuulet?


Häpyyn liittyy paljon häpeää, niin sanojen samankaltaisuudenkin vuoksi kuin miten patriarkaalisuus on vaikuttanut suhteeseemme seksuaalisen voiman lähteeseemme. Häpeä rajoittaa ja jopa estää meitä elämästä, kokemasta nautintoa ja etenemästä siihen suuntaan, mihin koemme vetoa kulkea. Kun itse aloin tekemään ns. puhdistustyötä mitä kehooni ja kohtuuni on varastoitunut ja jopa panssaroitunut ja miten niiden kokemusten kautta suhtaudun omaan kehooni, lisääntyi myös rakastava ja kunnioittava suhde vulvaani. Valtavaa häpeää kaikesta kokemastani ja itseni kaltoinkohtelusta alkoi vapautua ja tilalle tuli ymmärrystä laaja-alaisesti koko elämääni kohtaan.


Aloin ymmärtää sen kipeä ja karvaan kokemuksen menneestäni olevan enimmäkseen ihan itse aiheutettua. Omasta puutteestani käsin ohjauduin tilanteisiin, jossa olin helposti käytettävissä sellaisillekin ihmisille, joilla ei ollut halua kohdata minua rakastavasti ja kunnioittavasti. Miten voisikaan, jos en itse antanut samanlaista kohtaamista itselleni? Heti ensimmäisistä seksikokemuksista alkaen käytin seksuaalisuuttani ja pilluani kauppatavarana huomiosta, läheisyydestä ja rakkaudesta. Ajanmyötä aloin sulkeutua, kiristyä, kuivua ja sain sisäisiä kipuja. Miellyttämisen halu ajoi omien rajojeni ja tarpeideni ohi. Oireilin paljon erilaisin tulehduksin ja kuukautiskivut olivat järkyttäviä. Seksi ei enää toiminut sellaisella pakonomaisella suorituksella ja läsnäolemattomalla nopeudella.


Seksuaalisuuden tutkiminen oli ohjannut pitkään elämääni, mutta välillä myös aivan vääriin suuntiin ilman ymmärrystä, miten tehdä sitä turvallisesti. Ymmärsin myös miten sisäinen ohjelmointini on heijastusta yhteiskuntamme ohjelmoinnista naisten olevan miehiä varten täällä miellyttämässä kumppaniaan eikä oman seksuaalisen voiman näkyminen ole ollut sallittua. Onnekseni tantra tuli yhä enemmän elämääni ja sitä kautta löysin myös harjoitukset ja koulutukset, joissa syventyä yhä enemmän ymmärtääkseni miten juuri mun kehoni toimii ja miten kaikki minussa saa olla mitä haluan ja tunnen sen olevan. Vasta ihan viime vuosina olen saanut yhteyden kohtuuni, sisäiseen tietooni siitä kenet ja mitä haluan lähelleni energeettisesti tai kosketuksellisesti. Tämän aktiivisen viisauden äärellä olen juuri nyt varsin vahvasti ja se hämmästyttää ja ilahduttaa mua valtavasti. Koko olemukseni rentoutuu luottamukseen elämästä.


Anatomian ymmärrys valaisi mulle itselleni ihan mahdottoman paljon lisää mun kehosta. Vaikka olin jo kerännyt jotain ymmärrystä anatomiasta, kosketuksesta ja tarjonnut hoitoja de-armouring hoitajana, löysin naisten itsetutkiskeluryhmämme kautta lisää uutta hyvinvointia tukevaa tietoa. Lantiomaljan anatomia auttaa ymmärtämään mitä voin itse omassa kehossani omin käsin hoitaa ja mihin voin tarvita jonkun ammattilaisen tukea. En ollut sisäistänyt kuinka paljon kohdun mahdollinen virheasento vaikuttaa kuukautiskipuihin, en tiennyt että sellaista voi ollakaan. Nyt kun hoidan itseä tai toista, näen kolmiulotteisesti myös sen anatomisen mallin mielessäni. Aivojen ja kehon yhteys kosketukseen avaa väylän parantumiselle syvemmin ja tarkemmin, se on tosi kiehtovaa.


Kehoon jää jälkiä kaikesta kokemastamme ja jos ohitamme kehon viestit, alkaa se oireilla yhä enemmän. Kun olin vuosia käynyt lääkärissä saamassa vain uusia kipulääkkeitä, olin turtunut ja toivoton, että joutuisin joka kuukausi valmistautumaan siihen järkyttävään kipuun, jonka vuoksi kierin useita tunteja lattialla huutaen, melkein menetin välillä tajuntani ja oksentelin kivun vuoksi. Näin ei kuulu olla, mikään kipu kehossa ei ole normaalia ja sen voi hoitaa. Nyt kivut ovat lieventyneet sellaisiksi, että voin jopa tehdä töitä kuukautisten aikaan eikä tarvitse käyttää enää kipulääkkeitä. Riemuvoiton koin, kun löysin itseni yhtäkkiä nautinnon aalloilta itsehierontaharjoituksessa ensimmäisenä vuotopäivänäni! Sellaista sen kuuluu olla!


Sieltä on avautunut myös se pyhyyden kokemus. Mun keho ja erityisesti mun vulva, vagina ja kohtu ovat pyhiä. Heillä on ikään kuin oma tietoisuutensa, jonka kanssa voi kommunikoida. Kun lähestyn itse tai pyydän toista lähestymään minua hitaasti ja kunnioittavaksi, avaa se ihan eritason nautinnon kokemuksia. Vulva saa rauhassa avautua ja valmistautua ottamaan vastaan kosketuksen, kun annamme sille aikaa. Kuivuus loppui, kivut loppui ja virtaava nautinto tuli tilalle. Heti kun kiristyn uudelleen, tiedän ettei se mitä olen tekemässä, ole oikein minulle ja keholleni. Miten ihmeellistä, mehukasta ja kertakaikkiaan koko elämän nautintoa lisäävää yhteyttä on olla oman pillunsa kumppani!


Viva la vulva!


Harjoitteet ovat helppoja ja yksinkertaisia, mutta ne voivat nostattaa meissä tunnemuistoja hetkissä, joissa emme ole tulleet kohdatuiksi ja rakastetuiksi. Kehossamme on jälkiä ikävistä kokemuksista, kun siihen on koskettu tavalla, jota emme olisi halunneet ottaa vastaan. Emme ole osanneet silloin ilmaista rajojamme, koska emme ole tunnistaneet niitä alkuunkaan. Tämä työskentely opettaa tulemaan tutuksi oman kehon kanssa tavalla, jossa saamme ikkunan kaikkeen mitä emme normaalissa arjessamme tule huomanneeksi. Kun ohitamme kehomme viestejä, ohitamme osia itsestämme myös emotionaalisella tasolla. Usein odotamme että kaikkia tarpeitamme tulisi täyttää, kohdata ja korjata ulkopuoleltamme, mutta näiden odotusten kanssa joudumme valitettavasti usein myös pettymään. Kun opimme ottamaan itse vastuun omista tarpeistamme, osaamme myös kommunikoida niistä paremmin hetkissä, joissa joku toinen on halukas kohtaamaan niitä.


Pyhä häpy on kurssisarja, jota luon inspiraatiosta käsin ystäväni Meri Karhun kanssa. Ensimmäinen minun tarjoamani on elokuussa. Jos itsehierontamenetelmät oman kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin hyväksi kutsuu, laita viestiä.


Mehukkuutta elämään kutsuen,

Janita

66 katselukertaa0 kommenttia

Päivitetty: 8. syysk. 2023

Erojen myötä sain mahdollisuuden tutustua itseeni uudelleen seksuaalisesti. Tai ennemminkin alkaa muodostaa ja määrittelemään itseäni uudelleen, sillä olin hukannut monia osia itsestäni eläen mm. heidän toiveidensa mukaisesti. People pleaser, yup that’s me.


Parisuhteessa tapahtuu merkittävästi enemmän sellaista yhteensulamista, joka ei ole enää tervettä, mikä on tässä sinkkuillessa tullut enemmän näkyviin.


Mikä mua kiinnostaa tällä hetkellä tutkia, on miten erilaiset seksuaaliset kohtaamiset vaikuttaa muhun. Harkitsen tarkkaan kenen energian olen valmis päästämään lähelleni tai sisääni. Tunnustelen onko toisen intentio minun kohtaamisessa kunnioittava ja yhteyteen pyrkivä vai onko siellä jonkinlainen pornokulttuurin muovaama esiintymisen halu tai tarve tyydyttää vain itsensä. Kuuntelen kehon viestiä millaista yhteyttä haluan, syttyykö aito halu toista kohtaan vai alkaako toteutua jokin kaava, johon on totuttu seksuaalisviritteisessä kontaktissa.


Tietoista selibaattia viettäessäni eron jälkeen sain putsata perusteellisesti itsestäni niitä energioita, joita olin yhteenkietoutumisesta toiseen itseeni ottanut. Sieltä löytyi paljon toisen kehohäpeää, syyllisyyttä työstäni seksuaalisuuden parissa ja käsittelemättömäiä vihaisia tunteita maailmaa kohtaan. Nämä eivät olleet minun vaan exäni maailma minussa. Koen, että tälläinen putsaaminen voisi olla aiheellista säännöllisenä rituaalina, jolloin oma tunne-energiakenttä pysyy myös paremmin itsessä. Kehosta purkaantui myös paljon vanhempien suhteiden kipuja, vaillejäämisen kokemuksia ja kaltoinkohteluja.


Huomasin tässä keväällä, että energiani lähtee voimakkaasti haluamaan, janoamaan yhteyttä ja yhdyntää sellaisella tavalla, joka vei yhtäkkiä kaiken huomioni. Tuntui kuin olisin riivattu, jokin villitsi kehoani nälässäni sellaiseen tarvitsevuuteen, jossa alkoi tulla pakkomielteistä ajattelua seksistä. Tapahtumissa tunsin kuinka sisälläni oli saalistaja, joka halusi löytää mitä hyvänsä tyydyttääkseen nälkänsä. Tämä teki omasta olostani enimmäkseen vaikean enkä voinut keskittyä olemassa oleviin tilanteisiin ja tyytymättömyys elämään alkoi kasvaa.


En antanut energian viedä itseäni toimintaan vaan tuskailin tyydyttämätöntä nälkääni. Jos sillä energialla lähtisin kohtaamaan, olisi se ollut todennäköisesti tuonut eteeni lisää tyytymättömyyttä ja luonut tilanteita, joissa sattuu ja tapahtuu jotain mitä ei todellisuudessa halua tapahtuvan. Enkä halua käyttää enää ketään sillä tavalla kuin parikymppisenä tein vain omaa haluani palvellen.


Kun tapaankin jonkun, jonka kanssa alkaa tapailemaan säännöllisesti, haluan ihan alkuunsa kuulla ja tuntea millaista yhteyttä toinen haluaa. Mulla on ollut tapana lähteä fantasioimaan asioita paljon pidemmälle ja sellaisella nopeudella, etten ole ehtinyt tutustua toiseen ja tunnistamaan esimerkiksi niitä puolia toisesta, joista olen myöhemmin suhteessa kokenut emotionaalista ja fyysistä vahinkoa. Siispä yhä enemmän vain otan vastuuta omasta toiminnasta, kommunikoinnista ja itseilmaisustani, jotta muut voivat olla sitä myös minun lähelläni ja yhteydessä minuun.


Olen tässä kohtaa ihan untuvikkona muuttamassa omaa käyttäytymistäni suhteessa uusiin ihmisiin. Se tuntuu tuoreelta, raikkaalta ja jännittävältä. Tarkastelen paljon millaiset ohjelmoinnit lähtevät itsellä päälle, keskustelen niistä ja löydän itseni enemmän linjaan sen kanssa mitä todella haluan. Keskusteluiden kautta myös tunnen resonoiko sanomat asiat toista, kohtaavatko maailmamme tavalla, missä yhteydestä tulee toisista innostuva vuoropuhelu vai vain tutkimusmatkoja yksin ja erillään.


Mitä enemmän vietän aikaa ja vaihdan energiaa toisen kanssa, sitä vahvemmiksi tulevat ne itseni ulkopuoliset tuntemukset ja ajatukset, jotka alkavat himmentää omaa voimaani. Siispä on tullut tärkeäksi minulle kokea, että toinen harjoittaa tietoista tunne-elämää seksuaalisuuttaan myöden ja pitää huolen omasta energiapuhtaudestaan silloinkin, kun harrastaa seksiä useamman ihmisen kanssa.


Aloin havainnoida tätä energioiden sekoittumista pari vuotta sitten ollessani vielä monisuhteinen ja tuntiessani, ettei kumppanillani ollut integriteettiä ja ymmärrystä mitä hän välittää muilta seksikumppaneiltaan. Toinen mitä huomioin oli minun ja heilani väleihin vaikuttavat syyllisyyden tunteet, jotka juonsivat juurensa molempien toisten kumppanien tunteista. Kun näiden suhteiden päättymisen jälkeen olin hetken monogamisessa suhteessa, tunsin kuinka oma energiani hetkellisesti selkiytyi valtavasti myös sen vuoksi, ettei kumppanin seksuaalienergia valunut moneen suuntaan. Se tuntui niin hyvältä, että jouduin kyseenalaistamaan vahvasti oman polyamoriaindentiteettini.


Monisuhteisuus olisi jo ihan oma aiheensa, mutta tässä hetkessä tutkiessani omaa suhdemuoto-orientoimistani en ole vielä löytänyt täysin linjaustani ajatuksistani ja energiassani, mistä haluaisin enempää aihetta avata. Monisuhteisuus voi ideaalitasolla olla kaunista, mutta se vaatii ihmiseltä itseltään valtavaa kypsyyttä toimia eettisesti, prosessoida monenlaisia tunteita ja oppia kommunikoimaan niistä. Edelleen tutkin polyidentiteettiäni ja olen sitoutunut toisia kunnioittavaan ja rakastavaan yhteyteen. Vuosien työ antaa jo sellaista hedelmää, missä laajenen ja supistun vuorotellen kohtaamaan tämän elämäntavan haasteet ja herkut.

115 katselukertaa0 kommenttia
bottom of page