Kun kokee jääneensä vaille jotakin, kun tarpeet eivät ole täyttyneet ja alkaa vertailla mitä muilla on, syntyy kateus. Kun näkee maailmaa kateuden kautta, ei osaa nähdä ja iloita niistä asioista, joita itsellä on.
Kateus valtaa koko kehon. Se on jännityksenä leuoissa, kiristyksenä vatsassa ja pinnallisuutena hengityksessä. Kasvoilla voi myös nähdä kateuden: se näyttää paheksunnalta, ärtymykseltä ja joskus jopa ylimielisyydeltä. On helppo jäädä tähän tunteeseen jumiin niin, että lisää kaunansa syvyyttä omaan pahoinvointiin asti kokien olevansa kokonaan kelpaamaton ja riittämätön.
Tunne helpottuu nimeämällä, tunnistamalla ja todistamalla sen. Tämä on kateutta. Seuraava askel onkin haastavampi, mutta teholtaan voimakas.
🌱Löydätkö kehostasi jännitystä, jossa tunnet tunteen olevan? Laita kätesi siihen ja suuntaa hengitys sinne. Jos et paikanna tunnetta kehossasi, hengittele muuten avoimessa asennossa.
🌱Anna myötätuntoa ja hyväksyntää, tämäkin saa olla.
🌱Voitko tunnistaa sieltä myös sen lapsen, joka jäi vaille huomiota, suosiota, rakkautta, kosketusta ja turvaa? Voit sanoa itsellesi: näen ja kuulen sinut lapsi.
🌱Kysy: mitä nyt tarvitset? Voitko kuulla vastauksen ja antaa lapselle mahdollisuuden saada tarpeensa täytetyksi ja näin auttaa sitä eheytymään?
Ajan myötä kateus tai mikä tahansa muu tunne, jonka kanssa tätä harjoitusta teet, alkaa laimeta ja osaat nopeammin reagoida tunteen tunnistamisessa.
Työskentely sisäisen lapsen kanssa on ollut paljon pinnalla, eikä suotta. Aikuisina me yhä käyttäydymme noiden tarpeiden täyttymättömyyden kautta. Suojaamme itseämme defensiivisyydellä, välttelyllä ja ohittamalla tarpeemme. Kun otamme vastuun itse omasta tarpeen täyttymisestä, voimme antaa itse itsellemme tai pyytää toisilta sen mitä tarvitsemme.